You look at me, I`ve become stranger on the street.

Hei kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella, pitkästä aikaa. Saatan olla hieman ilkeä, mutta minusta on aika hassua, kun luen blogeja ja monellakaan ei näy lunta pihalla. Täällä sitä taas on vaikka muille jakaa.


Heh, joulu tuli ja meni. Tosin vieläkin soi joululauluja radiosta, eikä joulu fiilis ole katoamaan päin.
Kirjoitin eilen hyvän ystäväni innoittamana kirjeen abi-minälle, eli vuoden päähän. Lupasin itselleni, että avaan sen vasta seuraavana uutenavuotena.
Tuntuu hassulta, että vuoden päästä on vain puolivuotta valmistumiseen (toivottavasti).
Valmistuminen kuulostaa vähän tyhmältä. Mihin minä oikein valmistun? Elämään? Yliopistoon? Aikuiseksi? Itselläni on vain sellainen olo, että sen jälkeen on uusi harppaus tulevaan, enkä ainakaan vielä ole valmis oikein mihinkään. Tai ainakaan niin suurin asioihin, kuin ammatin valinta. Ja työelämä.


Välillä Fiilis on niinkuin Peter Panilla, en ikinä halua kasvaa aikuiseksi. Toisaalta en jaksa odottaa kaikkia mahdollisuuksia mitä 18 vuotiaalla on (mm. karaokebaarit ja autokortti). Tähän väliin huomautan, että en ajattele, että 18 vuotias on yhtäkuin aikuinen. Mutta 18-vuotiaana niin sanotusti "ovet aukeavat" maailmaan.


Suurin miettimisen aiheeni on ehdottomasti ollut: Jäänkö tänne ihanaan kotoisaan tuttujen valtaamaan Suomeen? Vaiko levittäisin vähän siipiäni ja lähtisin ulkomaille esimerkiksi Au Pairiksi mahdollisesti välivuotena?. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa ja tietenkin riskinsä, mutta olen silti vielä kahden vaiheilla minne oikein päädyn. Kotia en ainakaan haluaisi jäädä kuhnimaan.


Onneksi tänä iltana pääsen viettämään mahtavaa Sims-iltaa parhaan ystäväni kanssa, luvassa on Ben&Jerryä, Edward&Jacob ihkutusta, sherlock holmes ja äärimmäistä hauskan pitoa! Nyt voi siis huoletta jatkaa lomailua ja unohtaa tulevaisuuden murheet.

Minun rakkkauspakkaus: Jenna♥

Onnellista uutta vuotta kaikille! Lupausten sijaan muistakaa toivoa ja pitäkää itsenne hengissä rakettien mäiskeessä

<3:llä Kristiina

Oh, it`s coming!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha

Rakastan.

Hei kaikki ihmiset siellä ruudun takana. Vesisateesta huolimatta yritetäämpä nyt huomata se tosia asia, että joulu on tosiaan lähellä, jopa pelottavan lähellä.
Joulu on kuitenkin vuoden ihanin ja tärkein juhla, ainut pelottava asia tässä tosiaan on se, ettei sitä huomaa ollenkaan.

Joulumieltä ei kyllä kohota tuo ihanan musta keli ulkona♥ C`moon ihan kuin ois tulossa jo pääsiäinen. Nyt onki sitten jo korkea aika kuunnella joululauluja ja fiilistellä kynttilöiden kanssa ja leipoa pipareita. Vinkkinä kaikille:

Joulua lähimmäksi pääsee kuitenkin löytämällä rauhan itsestään.

Okei, myönnetään että rauha on minullakin vielä hukassa, mutta uskon, että kun sen löytää niin löytää myös joulun.

Ihanaa ja lämpöistä joulun odotusta!

♥:llä Kristiina

Lopuksi vielä Joulu fiilistely biisi♥


http://www.youtube.com/watch?v=IWRcSfswDR4&feature=related

Sweet seventeen

Syntymäpäivissä on jotain maagista. Vaikka ei suunnittelisi päivälle mitään erityistä tai juhlisi, tuntuu silti, että aina sattuu tai tapahtuu jotain ihmeellistä. Viime vuonna sain tänä päivänä yllättävän halin noustessani linja-autosta. Tänään tapahtui jotain aivan yhtä ihanaa.
Aamulla pysäkille tuli eräs vanha ystäväni, olimme olleet samalla ala- ja ylä-asteella mutta viime syksynä yhteydenpito vain jotenkin jäi, enkä ole nähnyt kyseistä ihmistä melkeinpä vuoteen saati sitten jutellut kunnolla.

Ja siinä me sitten puhuimme niinkuin ennenvanhaan. Ensin pysäkillä, koko matkan linja-autolla ja menimme vielä kahville melkein tunniksi porisemaan, koska olimme aikaisin liikkeellä.
Kaikista uskomattominta oli, että pystyimme juttelemaan aivan kuin mitään vuotta ei olisi kulunut välillämme. Jutut olivat yhtä intensiivisiä ja pystyimme puhumaan ihan kaikesta. Asiaa riitti ja pääsi pitkästä aikaa pohtimaan elämää kunnolla, menneisyyttä, nykyistä ja tulevaa. Oli mahtava kuulla mitä toiselle kuului, eikä nähdä toisen kuulumiset vain facebookin kautta.
Oli ihanaa huomata, ettei toinen loppujen lopuksi ollut muuttunut paljon ollenkaan ja taas samalla todella paljon. Ennen kouluun lähtöä totesimme, että olemme kumpikin huonoja pitämään yhteyttä, mutta toivottavasti törmätään taas.
Tuo pieni törmäys oli mahtava alku hyvälle päivälle.


♥:llä Kristiina

Hello freedom, I have miss you♥

It`s been wonderful day.

Lukuunottamatta ranskan kokeen lottoriviä, päivä on ollut ihana.
Ihanassa seurassa hyvä elokuva, herkkuja ja joulufiilistelyä♥
No stress just relax, christmas is coming♥

If you ever loved somebody put your hands up.

Hei, pitkästä aikaa. Oon ollu teillä tietämättömillä. Koulu on ollut lähellä sydäntä ja aika tiukissa niin on tämä kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle, anteeksi. Ajattelin nyt kuitenkin tulla taas kirjoittelemaan, Hiphop harkkojen jälkeisissä onnen tunnelmissa.
Kävin iskän kans kahvilla harjoitusten jälkeen syömässä pullaa. Kotimatkalla sitten juteltiin kaikenlaista ja mää tajusin, että elämässä täytyy tehdä niitä asioita joita rakastaa.

Ammatti valitaan sillä fiiliksellä "tätä mää haluan tehdä työkseni" ei sillä "tätä mun pitää tehdä työkseni"

Itseä kannattaa katsoa reilusti omin silmin, ei pidä verrata itseään toisiin, tai määritellä omaa arvoa muiden kautta.

Hetkessä kannattaa elää. Elämä on selvästi helpompaa kun pystyt istumaan tunnilla ajatukset nykyhetkessä, ei tulevassa eikä menneessä.

Oon ollu tässä viime kuukaudet vähän hukassa itteni kanssa. Monta kertaa on ponnahtanu mieleen kysymykset "kuka mää olen" "mitä elämältä haluan" ja "minkälainen haluan olla muiden silmissä". En tiedä vielä vastauksia, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä.

Eihän sitä tiedä tuleeko minusta tanssinopettajaa jos en ikinä yritä.

Kynttilöiden valaisemaa talven alkua sinnekin päin (:

♥llä Kristiina

ps. saitte nyt ihanan muokkaamattomia kuvia, koska koneesta ei vieläkään löydy muita kuvanmuokkaus ohjelmia, kuin ihana paint♥

Best days of my life

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa,
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas,
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan,
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata,
et aina lopulta sä selviit mistä vaan,
ja ihan todella,
ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

- Kaija Koo


Heissan !
Yllä olevat kuvat ovat loppukesästä ja tästä syksystä. Jennan synttäreiltä ja Nackrockista. Pitkään on ollut sellainen tunne, että tapahtuispa jotain suurta ja merkittävää ihanaa ja uskomatonta.
Tänään oli kivaa retkeillä Koitelissa Kimben kans. Juteltii kaikenlaista taivaan ja maanväliltä ja seikkailtiin jossain "Koitelin kämpässä". On mulla kuviakin kamerassa, mutta arvatkaapa vaan jaksanko ladata niitä koneelta.

Ilta on sujunut koulujuttujen kanssa. Oon ainaki yrittäny, mut eihän tästä oikee tuu mittää ku keskittymine täys nolla. Nyt vielä illalla käveleen Jennan kans! Pitäis soittaa Pakellekin tuleekohan se messiin.

Anteeksi tämmöinen sekapika päivitys.

♥:llä Kristiina

Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas ja mä voin luvata, ettei se satuta kun kaiken pudottaa

Tämä päivä alkoi sillä kun juoksin takapihalla olevaa polkua pitkin bussipysäkille ja bussi meni ohi. Eikä se sen paremmaksi ole oikein muuttunutkaan. Onhan mukana ollut tietenkin mahtaviakin hetkiä, kuten draamaesityksemme meni vihdoinkin hyvin. Se vain on arvoitus miksi se jännittää aina yhtä paljon, kun yleisö tulee saliin. Henki salpautuu ja sydän hakkaa, mutta jotenkin siitä aina selviää.

Koulun jälkeen OPKH:n kokouksessakin tuli esille mielenkiintoisia juttuja, ja tulevasta transu teemapäivästämme tulee varmasti upea.

Mutta huomasin viimein yhden asian.

Olen yrittänyt piiloutua, jättää sen jälkeeni, olen ollut myöntämättä sitä. Mutta nyt näpeistäni on luisumassa jotain elintärkeää. Ihmisiä, joiden kanssa olen elänyt kohta 11 vuotta. Joiden vuoksi ottaisin luodin. Kaikki se luottamus, muistot ja salaisuudet. Jokin on hajoamassa ja kaikki riippuu vain nyt siitä mitä aiomme tehdä tulevaisuudessa. Rehellisesti sanottuna minua pelottaa.


♥:llä Kristiina