You look at me, I`ve become stranger on the street.

Hei kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella, pitkästä aikaa. Saatan olla hieman ilkeä, mutta minusta on aika hassua, kun luen blogeja ja monellakaan ei näy lunta pihalla. Täällä sitä taas on vaikka muille jakaa.


Heh, joulu tuli ja meni. Tosin vieläkin soi joululauluja radiosta, eikä joulu fiilis ole katoamaan päin.
Kirjoitin eilen hyvän ystäväni innoittamana kirjeen abi-minälle, eli vuoden päähän. Lupasin itselleni, että avaan sen vasta seuraavana uutenavuotena.
Tuntuu hassulta, että vuoden päästä on vain puolivuotta valmistumiseen (toivottavasti).
Valmistuminen kuulostaa vähän tyhmältä. Mihin minä oikein valmistun? Elämään? Yliopistoon? Aikuiseksi? Itselläni on vain sellainen olo, että sen jälkeen on uusi harppaus tulevaan, enkä ainakaan vielä ole valmis oikein mihinkään. Tai ainakaan niin suurin asioihin, kuin ammatin valinta. Ja työelämä.


Välillä Fiilis on niinkuin Peter Panilla, en ikinä halua kasvaa aikuiseksi. Toisaalta en jaksa odottaa kaikkia mahdollisuuksia mitä 18 vuotiaalla on (mm. karaokebaarit ja autokortti). Tähän väliin huomautan, että en ajattele, että 18 vuotias on yhtäkuin aikuinen. Mutta 18-vuotiaana niin sanotusti "ovet aukeavat" maailmaan.


Suurin miettimisen aiheeni on ehdottomasti ollut: Jäänkö tänne ihanaan kotoisaan tuttujen valtaamaan Suomeen? Vaiko levittäisin vähän siipiäni ja lähtisin ulkomaille esimerkiksi Au Pairiksi mahdollisesti välivuotena?. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa ja tietenkin riskinsä, mutta olen silti vielä kahden vaiheilla minne oikein päädyn. Kotia en ainakaan haluaisi jäädä kuhnimaan.


Onneksi tänä iltana pääsen viettämään mahtavaa Sims-iltaa parhaan ystäväni kanssa, luvassa on Ben&Jerryä, Edward&Jacob ihkutusta, sherlock holmes ja äärimmäistä hauskan pitoa! Nyt voi siis huoletta jatkaa lomailua ja unohtaa tulevaisuuden murheet.

Minun rakkkauspakkaus: Jenna♥

Onnellista uutta vuotta kaikille! Lupausten sijaan muistakaa toivoa ja pitäkää itsenne hengissä rakettien mäiskeessä

<3:llä Kristiina

Oh, it`s coming!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha

Rakastan.

Hei kaikki ihmiset siellä ruudun takana. Vesisateesta huolimatta yritetäämpä nyt huomata se tosia asia, että joulu on tosiaan lähellä, jopa pelottavan lähellä.
Joulu on kuitenkin vuoden ihanin ja tärkein juhla, ainut pelottava asia tässä tosiaan on se, ettei sitä huomaa ollenkaan.

Joulumieltä ei kyllä kohota tuo ihanan musta keli ulkona♥ C`moon ihan kuin ois tulossa jo pääsiäinen. Nyt onki sitten jo korkea aika kuunnella joululauluja ja fiilistellä kynttilöiden kanssa ja leipoa pipareita. Vinkkinä kaikille:

Joulua lähimmäksi pääsee kuitenkin löytämällä rauhan itsestään.

Okei, myönnetään että rauha on minullakin vielä hukassa, mutta uskon, että kun sen löytää niin löytää myös joulun.

Ihanaa ja lämpöistä joulun odotusta!

♥:llä Kristiina

Lopuksi vielä Joulu fiilistely biisi♥


http://www.youtube.com/watch?v=IWRcSfswDR4&feature=related

Sweet seventeen

Syntymäpäivissä on jotain maagista. Vaikka ei suunnittelisi päivälle mitään erityistä tai juhlisi, tuntuu silti, että aina sattuu tai tapahtuu jotain ihmeellistä. Viime vuonna sain tänä päivänä yllättävän halin noustessani linja-autosta. Tänään tapahtui jotain aivan yhtä ihanaa.
Aamulla pysäkille tuli eräs vanha ystäväni, olimme olleet samalla ala- ja ylä-asteella mutta viime syksynä yhteydenpito vain jotenkin jäi, enkä ole nähnyt kyseistä ihmistä melkeinpä vuoteen saati sitten jutellut kunnolla.

Ja siinä me sitten puhuimme niinkuin ennenvanhaan. Ensin pysäkillä, koko matkan linja-autolla ja menimme vielä kahville melkein tunniksi porisemaan, koska olimme aikaisin liikkeellä.
Kaikista uskomattominta oli, että pystyimme juttelemaan aivan kuin mitään vuotta ei olisi kulunut välillämme. Jutut olivat yhtä intensiivisiä ja pystyimme puhumaan ihan kaikesta. Asiaa riitti ja pääsi pitkästä aikaa pohtimaan elämää kunnolla, menneisyyttä, nykyistä ja tulevaa. Oli mahtava kuulla mitä toiselle kuului, eikä nähdä toisen kuulumiset vain facebookin kautta.
Oli ihanaa huomata, ettei toinen loppujen lopuksi ollut muuttunut paljon ollenkaan ja taas samalla todella paljon. Ennen kouluun lähtöä totesimme, että olemme kumpikin huonoja pitämään yhteyttä, mutta toivottavasti törmätään taas.
Tuo pieni törmäys oli mahtava alku hyvälle päivälle.


♥:llä Kristiina

Hello freedom, I have miss you♥

It`s been wonderful day.

Lukuunottamatta ranskan kokeen lottoriviä, päivä on ollut ihana.
Ihanassa seurassa hyvä elokuva, herkkuja ja joulufiilistelyä♥
No stress just relax, christmas is coming♥

If you ever loved somebody put your hands up.

Hei, pitkästä aikaa. Oon ollu teillä tietämättömillä. Koulu on ollut lähellä sydäntä ja aika tiukissa niin on tämä kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle, anteeksi. Ajattelin nyt kuitenkin tulla taas kirjoittelemaan, Hiphop harkkojen jälkeisissä onnen tunnelmissa.
Kävin iskän kans kahvilla harjoitusten jälkeen syömässä pullaa. Kotimatkalla sitten juteltiin kaikenlaista ja mää tajusin, että elämässä täytyy tehdä niitä asioita joita rakastaa.

Ammatti valitaan sillä fiiliksellä "tätä mää haluan tehdä työkseni" ei sillä "tätä mun pitää tehdä työkseni"

Itseä kannattaa katsoa reilusti omin silmin, ei pidä verrata itseään toisiin, tai määritellä omaa arvoa muiden kautta.

Hetkessä kannattaa elää. Elämä on selvästi helpompaa kun pystyt istumaan tunnilla ajatukset nykyhetkessä, ei tulevassa eikä menneessä.

Oon ollu tässä viime kuukaudet vähän hukassa itteni kanssa. Monta kertaa on ponnahtanu mieleen kysymykset "kuka mää olen" "mitä elämältä haluan" ja "minkälainen haluan olla muiden silmissä". En tiedä vielä vastauksia, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä.

Eihän sitä tiedä tuleeko minusta tanssinopettajaa jos en ikinä yritä.

Kynttilöiden valaisemaa talven alkua sinnekin päin (:

♥llä Kristiina

ps. saitte nyt ihanan muokkaamattomia kuvia, koska koneesta ei vieläkään löydy muita kuvanmuokkaus ohjelmia, kuin ihana paint♥

Best days of my life

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa,
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas,
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan,
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata,
et aina lopulta sä selviit mistä vaan,
ja ihan todella,
ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

- Kaija Koo


Heissan !
Yllä olevat kuvat ovat loppukesästä ja tästä syksystä. Jennan synttäreiltä ja Nackrockista. Pitkään on ollut sellainen tunne, että tapahtuispa jotain suurta ja merkittävää ihanaa ja uskomatonta.
Tänään oli kivaa retkeillä Koitelissa Kimben kans. Juteltii kaikenlaista taivaan ja maanväliltä ja seikkailtiin jossain "Koitelin kämpässä". On mulla kuviakin kamerassa, mutta arvatkaapa vaan jaksanko ladata niitä koneelta.

Ilta on sujunut koulujuttujen kanssa. Oon ainaki yrittäny, mut eihän tästä oikee tuu mittää ku keskittymine täys nolla. Nyt vielä illalla käveleen Jennan kans! Pitäis soittaa Pakellekin tuleekohan se messiin.

Anteeksi tämmöinen sekapika päivitys.

♥:llä Kristiina

Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas ja mä voin luvata, ettei se satuta kun kaiken pudottaa

Tämä päivä alkoi sillä kun juoksin takapihalla olevaa polkua pitkin bussipysäkille ja bussi meni ohi. Eikä se sen paremmaksi ole oikein muuttunutkaan. Onhan mukana ollut tietenkin mahtaviakin hetkiä, kuten draamaesityksemme meni vihdoinkin hyvin. Se vain on arvoitus miksi se jännittää aina yhtä paljon, kun yleisö tulee saliin. Henki salpautuu ja sydän hakkaa, mutta jotenkin siitä aina selviää.

Koulun jälkeen OPKH:n kokouksessakin tuli esille mielenkiintoisia juttuja, ja tulevasta transu teemapäivästämme tulee varmasti upea.

Mutta huomasin viimein yhden asian.

Olen yrittänyt piiloutua, jättää sen jälkeeni, olen ollut myöntämättä sitä. Mutta nyt näpeistäni on luisumassa jotain elintärkeää. Ihmisiä, joiden kanssa olen elänyt kohta 11 vuotta. Joiden vuoksi ottaisin luodin. Kaikki se luottamus, muistot ja salaisuudet. Jokin on hajoamassa ja kaikki riippuu vain nyt siitä mitä aiomme tehdä tulevaisuudessa. Rehellisesti sanottuna minua pelottaa.


♥:llä Kristiina

Hello, beautiful world

Mulla on kokopäivän soinu tämä biisi päässä. Haluan jakaa sen nyt teillekin.

"Korkokengissään
Yli sillan kulkee
Kotia kohti vaeltaa
Ja häpeä pieksee rintaa
Häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa"

- Stella

Olen pahoillani pitkittyneestä postaus tauosta, mutta elämäni on pyörinyt kaikkealla muualla, kuin tietokoneen ympärillä.
Koeviikko, Waterit, Harrastukset ja Draaman kurssi. Rehellisesti sanottuna oon ihan poikki, ja kaikki energia on huvennut syyspimeyden mukana.
Mutta asioilla on myös aurinkoiset ja ihanat puolensa. Koeviikon ahdistuksessa keksin muutaman uuden uravaihtoehdon ystäväni kanssa, mm. Stockmannin hullujen päivien HUU -ukkelin työ kuulostaa jännittävältä ! (Ei matikkaa, ei ulkomaankieliä, pelkkiä haleja ja ihmisten tervehtelyä)
Ja tätä uraahan voisi laajentaa joulupukkina oloon ja puuhamaan nalle hahmoon, pukuja löytyy kyllä.

Saanko esitellä: näin voit toimia, kun kokeisiin luku turhauttaa.



Asiasta saviruukkuun, oletko koskaan haaveillut kylpylän yksityiskäytöstä? Yömyöhälle, ihanien ihmisten, musiikin ja pimeyden kanssa? Minä olen ja monesti.

And believe it or not, näin tapahtui. Viikonlopun Water oppilaskunta festivaalien ilta bileet pidettiin Oulun Eden kylpylässä klo 9.00-00.00!!!
Säntäilin koko päivän paikasta paikkaan kuin ekaluokkalainen lapsi, mutta voihan tästä syyttää toki myös kuuden tunnin yöunia kyseisenä päivänä.
Viikonlopussa tapahtui myös muita ihania asioita ja vaikuttamisen mahdollisuudet näyttävät vain kasvavan, I like it.

Voisin avata teille myös hieman tätä Draamankurssia joka on pitänyt minut tällä viikolla koululla joka päivä vähintään ilta seitsämään asti.
Eli kyseessä on ihana monologi kurssi, jolla kaikki kertovat "tarinansa" vuorotellen. Yksin. Lavalla.
Huomenna on ensi-ilta ja jänskättää. Roolihahmoni on pikku poika joka ihailee alkoholisti isäänsä. (Teemana on siis kunnioita isääsi ja äitiäsi). Toivottavasti en jäädy lavalle.

Lisäksi minulle oli heitetty haaste, johon vastaan kyllä aivan lähi aikoina, Kiitos Pohku :) http://nodirectionn.blogspot.com/2011/10/minut-haastettiin.html

Mutta ei siitä sen enempää, pitäkää lippu korkealla ja aurinkoa pimeisiin aamuihin !
Ja Tervetuloa uusille lukijoille :)

Ps. Sain tänään mielenkiintoisen tekstiviestin:

Minä ja sinä mennää läpällä idolsin koelauluihin ens viikon perjantaina oulussa !

Uskallankohan minä

Huomenta maailma

(Tästä upeasta laadusta ja muokkaamattomasta kuvasta saatte kiittää picasa -ohjelmaa joka ei viidenvuoden jälkeenkään jaksanut avautua minulle)

Ja heikunkeikun. Tänään alkoi koeviikko ! mutta minun kohdallani ei tänään koulua ole, joten olisin saanut vapaapäivän, jos miulla ja parilla ystävälläni ei olisi vielä terveystiedon 3 kurssin diabetes tutkimus kesken, eli sinne pitäisi vielä tänään raahautua sitä tekemään. No olin reipas ja heräsin jo 8.45 hyvin mielenkiintoisesta unesta. Taas vaihteeksi, mun uni tyypit jutteli mulle, ja juoksin oranssia mustekalaa karkuun ympäri oulun toria ja pakotin itseni heräämään, mutta nukahdin pian uudestaan ja uneni vain jatkui. Draamanopettajan näköinen nainen kertoi mitä minulle oli tapahtunut sillä aikaa kun olin hereillä ja että uni minäni ei voisi ikinä kuolla. Yhtäkkiä opettaja katosi ja esiin tuli tyttö joka yritti pitää mua väkisin unessa ja yritin herätä, mutta tällä kertaa se oli vaikeampaa.
Ensimmäinen ajatukseni oli aamulla, että mun pitäis varmaan kirjoittaa tuosta unesta kirja.
Kovin fiksua ja loogista taas vaihteeksi.
Syy aikaiselle heräämiselle oli ah, niin ihana matikka jota heräilin laskeskelemaan, sain n. tunnin laskettua, mutta tehtävääv aikeutti lievästi sanottuna se, että mustikka (my cat) kiehnäsi milloinkin minua, milloin matikankirjaa vasten.
Ennen koulun alkua opettelin tekemään kunnollisen nutturan, vihdoinkin. Kun sain sen valmiiksi, tajusin että menisin tänään mopolla kouluun ja kypärä pilaisi kampauksen hetkessä. Damn !


Ps. Tänään nokka kohti Posiota ja huomenna edessä vaellusta, maanantaina nähdään maybe.

Pps. Jos koeviikko kusee, voin aina käyttää ulkopuolisia defenssejäni(en oo ihan varma miten se kirjoitettiin) Ja syyttää tätä retkeä


Rakkaudella Kristiina

I'll be waiting if you fall, You know I'll be there for you

Jos ottaisin tatuoisin, se olisi joku näistä.

I don't wanna wake up today, Cause everyday's the same

I don't wanna wake up one day
And find out it's too late
To do all the things I wanna do
So I'm gonna pack up my bags
I'm never coming back
'Cause the years are passing by
And I'm wasting all my time
Sick of this house
Sick of being broke
Sick of this town, that's bringing me down
I'm sick of this place, I wanna break free,
I'm so frustrated, I just wanna jump

- Simple Plan


Nyt on just sellainen olo, et voisin vaan lähteä ulos ilman suunnitelmia ilman mitään määränpäätä. Juosta, hyppiä, lentää, antaa ajatuksen mennä, messiin vain paras kaveri ja tuntematon tie. Kaupungin valot ja musiikki.
Voisin heittää koulukirjat helvettiin ja repäistä irti näistä tylsistä kuvoista ja samoista paikoista. Vähän elämää päivään, seikkailua sielulle ja niin edespäin !
EI voisi vähempää kiinnostaa nyt istua kotona kiltisti jalat ristissä laskea matikkaa ja opiskella tulevaisuutta varten sillä tulevaisuus on loppujen lopuksi tässä.

Nyt on mahdollisuus tehdä kaikki. Nyt on mahdollisuus lähteä, unohtaa, elää, tehdä virheitä, pyytää anteeksi ja uskoa.
Maailman turhimpia asioita on turha odotella ja jarrutella vain niiden takia.

Sitten kun olen sopivan kokoinen...
Sitten kun olen opiskellut...
sitten kun olen valmistunut...
Sitten kun tulee seuraava kesä...
Sitten kun oon kahdeksantoista...

Nyt tuommoiset ajatuksen kauas, kauas pois !



SILLÄ ELÄMÄ ON NYT





Se on ihansama kuinka mahtava elämä meille on tulevaisuudessa tulossa jos me unohdetaan itse elää se nyt.

Pics from We♥it.com

Another rainy day

And if we feel the silence
Holding this all inside
Everything means more now than
Words could explain
And if we feel the silence
Leaving this all behind us
When it's gone what will you say

- Goo Goo Dolls

Päivää ihmiset, tänään oli oikein kaunis aamu. Pimeä, mutta kaunis. Lämpömitttari näytti aamu 7 aikaan yli 37 asteen, joten painoin pään takaisin tyynyyn.
Tähän väliin mainittakoon, että se oli varsin helppoa.
Pääni painaa tällä hetkellä varmaan sen n. 100 kiloa ja päätä särkee aika mukavasti. Nyt olen kerääntynyt keittiönpöydän ääreen siemailemaan kahvia ja kerännyt viereen vinon pinon koulukirjoja opiskeltavaksi, harmi vain että eksyin vahingossa tähän koneelle.

Ja kuten kuvasta näkyyy olen iloisella ja pirtsakalla päällä, eikä pieni kuume tunnu missään ! (kuva on otettu viikko sitten, tällä hetkellä näytän lähinnä puolikuolleelta zombilta jonka hiukset ovat nousseet epämääräiseen sykeröön ja jonka vaatetuksena on yöpaita ja collarit)

*Kröhön* asiasta kukkaruukkuun, ajattelin tässä mainita syysmasennuksesta kärsiville, että elkääpä huoliko talven jälkeen tulee aina uusi kesä ! ja mitä pidemmäksi eletään sitä enemmän kesiä on vielä jäljellä !
Ja siinä vaiheessa kun muutan ulkomaiden aurinkoon joskus 50 vuotiaana on koko loppu elämä, kuin kesää vain. Ihanaa ja lämmintä♥.

Periaattessa draamanopettajani varmaan syö minut kun en ole koulussa, ja terveystiedon tutkimusryhmäni myös ja rakas jonka luokse olin menossa tekemään ruokaa koulun jälkeen (maailman ihaninta ruokaa).
Pakko myöntää, että harmittaa oikeasti. Ja se koulunlääkäri aikakin jäi välistä.. voi ei.

Muuten tää mun kuumeilu on aika jännä juttu, silloin kun mulla on hyvä olo ja paljon kivoja juttuja eessä, pim, mulla on lämpöä.
Ja silloin kun on tosi paha olo päätä särkee viimeistä päivää, pyörryttää ja edessä on pitkä, pitkä päivä, pim, ei minulla ei todellakaan ole kuumetta.
Sama homma nytkin, istun kotona ja kuumemittari näyttää itsepintaisesti lämpöä, vaikka aamun jälkeen mulla on oikein hyvä olo ja voisin juosta vaikka maratonin. Oonkohan loukannu kuumemittarimme tunteita jotenkin?

Vielä lopuksi pieni päivän piristys:


Nouskaa ja nostakaa kätenne
te olette vahvoja noin
Nouskaa ja näyttäkää itsenne
te olette kauniita noin... Lalalaa♥



Rakkaudella Kristiina

May I show my dear little sister and brother

Hei vain. Ihan aluksi haluan kertoa, että ei, en ole itsekään tyytyväinen tähän ulkoasuun, mutta kyllä mää vielä löydän sen "oikean".
Nyt haluaisin esitellä kaksi minulle erittäin rakasta ja läheistä ihmistä, joiden kanssa olen taistellut niin autonetupenkistä kuin tietokone vuoroistakin.

It`s more than one life

Hei, oon aika pettynyt itseeni. Oon päiviä pyöritelly juttuja mitä haluan kirjoittaa tänne ja kaikkia kivoja tapahtumia. Sitten kun lopulta kirjoitan jotain, se onkin tällainen astetta vakavampi asia.
Okei story alkaa siitä, kun meidän ranskan tunti oli peruttu ja lähdin onnnellisesti kirmaamaan kirjastoon (voisin asua täällä, täällä on ihanaa). Ajattelin tehdä läksyjä reippaasti, kun seuraavalla viikolla on koeviikkokin, mutta käsiini osui kirja jonka nimi jo herätti kiinnostusta: Leikin loppu, lapsisotilaan muistelmat.

Kirja lähti kainalooni, ja se on varmasti seurassani illalla. En edelleenkään jostain syystä tavoittanut kiinnostavaa matikan kirjaani vaan nappasin asennetta -lehden hyllystä ja aloin lukemaan.

Oon aina ajatellu huumeet kaukaisena asiana. Tunnen ehkä pari ihmistä, jotka käyttävät, mutta se on ollut mielestäni heidän asiansa. Huumeet on tavallaan ollut jonkun varjo elämä, ihmisen ns. oma asia. Mutta tiesitkö erään asian.

"Huumekauppa on yksi maailman suurimmista teollisuusaloista. Huumeiden käytössä ei ole kysymys vain yksilön valinnanvapaudesta, vaan köyhien sorrosta, epäreilusta kauppapolitiikasta, toteutumattomista ihmisoikeuksista ja luonnon tuhoutumisesta"
(suora lainaus Asennetta -lehdestä, Mirkka Torakka)

Koko huumeiden valmistus ketjussa tulee selvästi esille kaksi asiaa, huumeiden viljelijät ja huumeiden käyttäjät ovat niitä joita käytetään hyväksi. Ne jotka huumekaupasta hyötyvät ovat välikädet, järjestäytyneet rikollisliigat jotka suunnittelevat ja kuljettavat aineet ympäri maapalloa.
Jos kuljetuksista jäädään kiinni, se ei ikinä ole se pomo, liigan aivot. He ovat köyhiä ja epätoivoisia ihmisiä, joilla ei ole muita mahdollisuuksia.
Huumekuriirit eli "muulit" ovat kaikista heikoimmassa jamassa tätä ketjua. Huumekuriiri saattaa jopa niellä kondomeihin pakatun huume-erän ennen lentomatkaa. Jos pakkaus hajoaa matkan aikana, seurauksena on kuriirin kuolema. Ja tästä esimerkistä voi varmaan arvata, ettei kuriirina olo ole suosittua hommaa. Yhdysvalloissa naisia on vangittuna huumerikoksista enemmän kuin miehiä. Monet ovat toimineet muuleina tai olleet muuten alistetussa asemassa huumetaloudessa. Yksi syy mikä näillä naisilla on köyhissä maissa on rahantarve, jotta voisi kasvattaa lapsen ja pärjätä.
Huumetaloutta on hyvin vaikea saada lakkaamaan. Järjestäytyneet rikollisliigat ovat virkavallan ulottumattomissa ja kehitysmaat kärsivät niin pahasta korruptiosta, että siellä olevasta virkavallasta ei ole paljon hyötyä tähän asiaan. Yksi tapa jonka kuka tahansa meistä voi tehdä on suosia reilunkaupan tuotteita. Reilun kkaupan piirissä olevan viljeliän kanssa käydään kauppaa suoraan ilman välikäsiä, ja hänelle maksetaan tuotteesta oikeudenmukainen hinta, joka takaa perheelle toimeentulon ja lapsille koulutuksen. Esim. reilun kaupan kahvista viljelijä saa lähes yhtä paljon rahaa kuin koka pensaan viljemisestä. Näin saadaan vaihtoehto köyhien maiden viljelijöille, sillä vaikkapa banaanien viljely ei ole niin tuottoisaa, kuin kokaiinin, kun mukana ovat kaiken maailman välikädet, jotka vetävät rahaa välistä, eivätkä viljelijät saa oikeudenmukaista palkkaa työstään. Mainittakoon vielä se asia, että huumeiden valmistus kuormittaa metsää kohtuuttomasti Heroiinin ja kokaiinin tuotanto tuhoaa vuoristoista sademetsää ja luontoa ennen kaikkea Etelä-amerikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois- Aasiassa. Kannabiksen valmistamisessa ei yleensä käytetä myrkyllisiä kemikaaleja, mutta se aiheuttaa myös metsien katoamista, eroosiota ja maaperän köyhtymistä.

Onneksi huumeiden vastaista työtä tehdään koko ajan.

Ja anteeksi vuodatukseni oli tynkä ja seasta puuttuu aika paljon syy ja seuraus suhteita, mutta tämän kiinnostavan artikkelin voi lukea ASENNETTA lehden 3/2011 julkaisusta. Ja pari lausetta olen lainannut suoraan tekstistä, mutta en viittinyt niitä tuonne väliin kirjoittaa joten alkuperäisen tekstin on siis laatinut Mirkka Torakka :)

Suosikaa reilua kauppaa, olkaa rehellisiä.

Amen.

Things I want to do

Ensin aattelee sitä mitä kaikkea on tullut tehtyä. Sitten sitä mitä haluaa tehdä.
Sitten tulee asiat, jotka estää sua. Mutta lopulta se on vaan susta itestäs kiinni.

Nyt on lyhyen ajan sisällä tapahtunu paljon. Oikeestaan aika kivoja juttuja. Muutama huonompiki. Tällä hetkellä mua pelottaa aika monet asiat, mutta meen vaan eteenpäin.
Joskus pelottaa, että jää jotain tärkeää huomaamatta,tai tekemättä.

Entä jos unohdan elää tässä välissä?

Omistan niin paljon tärkeitä asioita. Ei. En omista, minulla on. Eivätkä ne ole pysyvästi. Kaikki on heikkoa, onnesta ja kohtalosta riippumatta.

Joskus menee päin persettä. Teet virheen, epäonnistut, Maailma meinaa kaatua.

Nouse vaan, kyllä vielä onnistaa.