Hei kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella, pitkästä aikaa. Saatan olla hieman ilkeä, mutta minusta on aika hassua, kun luen blogeja ja monellakaan ei näy lunta pihalla. Täällä sitä taas on vaikka muille jakaa.
Heh, joulu tuli ja meni. Tosin vieläkin soi joululauluja radiosta, eikä joulu fiilis ole katoamaan päin.
Kirjoitin eilen hyvän ystäväni innoittamana kirjeen abi-minälle, eli vuoden päähän. Lupasin itselleni, että avaan sen vasta seuraavana uutenavuotena.
Tuntuu hassulta, että vuoden päästä on vain puolivuotta valmistumiseen (toivottavasti).
Valmistuminen kuulostaa vähän tyhmältä. Mihin minä oikein valmistun? Elämään? Yliopistoon? Aikuiseksi? Itselläni on vain sellainen olo, että sen jälkeen on uusi harppaus tulevaan, enkä ainakaan vielä ole valmis oikein mihinkään. Tai ainakaan niin suurin asioihin, kuin ammatin valinta. Ja työelämä.
Välillä Fiilis on niinkuin Peter Panilla, en ikinä halua kasvaa aikuiseksi. Toisaalta en jaksa odottaa kaikkia mahdollisuuksia mitä 18 vuotiaalla on (mm. karaokebaarit ja autokortti). Tähän väliin huomautan, että en ajattele, että 18 vuotias on yhtäkuin aikuinen. Mutta 18-vuotiaana niin sanotusti "ovet aukeavat" maailmaan.
Suurin miettimisen aiheeni on ehdottomasti ollut: Jäänkö tänne ihanaan kotoisaan tuttujen valtaamaan Suomeen? Vaiko levittäisin vähän siipiäni ja lähtisin ulkomaille esimerkiksi Au Pairiksi mahdollisesti välivuotena?. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa ja tietenkin riskinsä, mutta olen silti vielä kahden vaiheilla minne oikein päädyn. Kotia en ainakaan haluaisi jäädä kuhnimaan.
Onneksi tänä iltana pääsen viettämään mahtavaa Sims-iltaa parhaan ystäväni kanssa, luvassa on Ben&Jerryä, Edward&Jacob ihkutusta, sherlock holmes ja äärimmäistä hauskan pitoa! Nyt voi siis huoletta jatkaa lomailua ja unohtaa tulevaisuuden murheet.
Minun rakkkauspakkaus: Jenna♥
Onnellista uutta vuotta kaikille! Lupausten sijaan muistakaa toivoa ja pitäkää itsenne hengissä rakettien mäiskeessä
<3:llä Kristiina
