Freed me, please

Mikään ei  mene oikein

teen aina kaiken väärin

on vaikea sanoa ne asiat mitä tarkoittaa

rakkaus on liian helppo muuttaa vihaksi

hali tönäisyksi poispäin

suudelma puraisuksi

En vaan osaa

enkä pysty

on vain liian helppoa antaa vihalle periksi

kyyneleiden on helppo valua

niille on helppo nauraa

heikkoutta

heikkoutta

heikkoutta

heikkoutta

MÄÄ EN HALUA OLLA NÄIN SAATANAN HEIKKO

Free like a Bird

Mun blogista alkaa pikku hiljaa tulla pärstäblogi... Pakko tehdä asialle jotain.
   Tässä datailen ja katon samalla Euroviisuja. Mun matkakuume vaan nousee entisestään, kun tuolla viisuissa esitellään nuita maita, ai että! Haluaisin ehdottomasti Ranskaan! Rakastan sitä kieltä ja ruokaa! C`est la vie! (Tiiän, että tuo heittomerkki on väärinpäin, mutta let it be. En löydä näppäimistöstä sitä toista heittomerkkiä :( 
   Toivottavasti Venäjän mummot vie voiton. Puolialastomat naiset heiluttelemassa takamustaan häviävät 100-0 ihanille symppis mummoille. Onhan nuo viisujen hymypojatkin suloisia, mutta mummot on vaan liian aitoja ja rakastettavia. Ja ei herranjumala tuo Albanian edustaja laulaa korkealta, uskomaton ääni. Rakastuin.


      Aamulla Hyvinkään ampumavälikohtaus laittoi hiljaiseksi. Ei näin voi käydä, ei niin nuorille ihmisille. Voimia hyvinkäälle ja läheisille. Tämä koskettaa, niin monta ihmistä ja myös tuttuja. Olen huono puhumaan tällaisista asioista, enkä ole sen parempi kirjoittaja. Olen pahoillani, mutta en osaa sanoa tämän enempää.

Huomenna aamusta tuomaroimaan ja koeviikko jatkuu. Tämän illan kuitenkin nautitaan viisuista.
Ps. Mulla on maailman ihanin pikkuveli. Me katotaan yhessä viisuja ja se kaivo reppunsa pohjalta jumbokarkki pussin♥

♥ Kristiina

   
   

My heartbeat

(we♥it)

                               Tiedätkö tunteen, kun kaikki on hyvin ja kuitenkaan ei ole?

Sydän hakkaa ja kaikki on levotonta, missään ei ole rauhaa. Hengittäminen käy raskaaksi ja on pakko päästä pois. En tiedä onko se vain stressiä, mutta sydämeni ei lakkaa hakkaamasta ylilyöntejä. 

Haluan koko ajan jonnekkin ja en minnekkään.  Haluan tehdä kaiken ja en mitään.

On olemassa asioita joita en voi muuttaa. Ja asioita, jotka ovat muuttuneet.

Enkä voi kääntyä enää takaisin. Jatkaminenkaan ei tunnu helpolta.

Loppu on uuden alku ja talven jälkeen tulee kesä. 

Kesä tuo lämmön. Se tuo mahdollisuudet. Miksi täällä on silti niin kylmä?

Kaikkialla on yhä rakkautta. Ihmisten katseissa, lämpimissä sanoissa ja kosketuksessa.

Nyt vain hengitellään ja uskotaan.

Tästä tulee vielä jotain upeaa.

♥ Kristiina

You got me dreaming like a fool

                                                                      (without any make up)

Koeviikko. Aurinko paistaa ja kaupat pursuilevat ihania kesävaatteita. Huomenna on varmaan taas eilistä lämpimämpi. Ei tällaiseen aikaan voi lukea kokeisiin. Edes kirjaston seinänkokoiset ikkunat eivät auta keskittymään.
 Tänään oli historian koe, ja kirjoitin historiankirjat uusiksi. Huomenna geometriset jonot haastavat minut otteluun ja mää vain haluaisin lähteä rannalle ja makoilla siellä vain.
    Kävin tänään kirjastossa. Olen täydellisen koukussa Yön talo sarjaan, joten nyt haluaisin vain lukea tuon kirjan ja ahmia sitä koko yön! Mutta ei. Lähden tunnin päästä steppailemaan ja illan yritän kiinnostua matematiikasta.
    Viikonloppuna aion lukea kokeisiin. Mutta todennäköisesti vain laiskottelen ja vietän aikaa ystävien kans. Enhän ole ainut kesälomalainen koeviikon keskellä?

♥:llä Kristiina

ps. Anteeksi rumat varpaani :(

just strangers with memories

 

Kuvien koko taas kohdallaan. Leikitään, että se on niin tarkoituksella. 

Hei taas kaikki siellä ruudun toisella puolella. Taas on tapahtunu niin monta juttua, ettei voi edes kahden käden sormilla laskea! Tästä blogin pitämisestä on tullut tälläista harvakseltaan kirjoittelua, mutta aina ei vain ehdi.

Vappua vietin suht. koht. rauhallisesti kavereiden kanssa grillaten ja pelaten lautapelejä. Ja päätin kirjoittaa Uskonnon syksyllä. En vaan ole saanut aikaiseksi viedä sitä yo-lappua eteenpäin. ups. 

Sain luottamustehtävän yhdeltä rakkaimmista ystävistäni. Olen ollut hänen talovahtinaan viimeiset viisi päivää. Vapaus on tuntunut uskomattoman hyvältä.  Parasta on saada kulkea kouluun pyörällä! (terveisin ylä-asteen seiskalta aina lukioon asti linja-autolla kulkenut himopyöräilijä)

Oon ehtinyt nähdä ystäviä ja käydä elokuvissa. Kevät sykkii rinnassa, eikä millään jaksais enää kuluttaa takapuolta koulun penkillä. 

Kesällä on luvassa (paljon♥) tuomarointeja sekä rannalla loikoilua. En ole saanut "virallisia" kesätöitä, mutta tuomarikortin tason nousun jälkeen ei kyllä paljoa harmita!

Viikonloppuna ois luvassa tuomaroimista ja mahdollisesti bileet.

Mutta nyt minua odottaa rakas uskonnonkirjani.

♥llä Kristiina

ps. Hygieniapassi saavutettu!