Tylypahka

Ensimmäinen vanhempainilta vuonna 2010. Meiän isi lähettää mulle tekstiviestin "Missä täällä on Harry Potter?"

Mää tiesin jo 8. lk että haluan Osykiin. Muistan vieläkin sen, kun yöllä selasin hädissäni Oulun lukioita läpi ja pohdin minne meen. Sen jälkeen, kun näin Osykin nettisivut niin mää tiesin, että tuonne mää kuulun.

Tää koulu on ollu oikeasti yhtä ihmeellinen paikka kuin joku tylypahka. Näitten käytävien sisältä mää oon löytäny ihania ystäviä, kokenu uskomattomia hetkiä, leikkiny piilosta, ollu prinsessa, oppinu kaikki urasiilistä toiseen maailmansotaan. Samalla oon löytäny "itteni" ja nyt lukuloman alkaessa tiedän minne haen ja kuka haluan olla.

Best memories:

Ensimmäinen vuosi 

• Ekat lukiobileet
• Ököpäivä
• Pikkujoulut ja muut nyyttikestit jne. Erityisesti kuurupiilo osykin käytävillä.
• Draaman kurssi, ehottomasti
• vappu Alen luona
• Päättärit

Toinen vuosi:

• wanhat, tietenki
• Tutorina olo
• Pääsy OPKH:n
• lukiobileet, edelleen
• tanssikurssi (ei siis vanhat, ku sellanen erilainen)
• saavutukset: 70 kurssia, Done!

Abivuosi:

• viimeiset lukiobileet
• yleiskokous
• hailuodon taideleiri
• no vihdoinki päästiin baariin tyttöjen kans! (tää ei kyllä nyt liity kouluun, mut enivei!)
• paras uusvuos ^
• 110 -vuotisjuhla
• Tulossa: Penkkarit ja abiristeily, sekä tietenki haikeet lakkiaiset. En malta oottaa!

Oon tutustunu moneen ihanaan ihmiseen näitten vuosien varrella, mut nostan nyt esille nää neljä maailman ihaninta tyttöä, joita ilman en osaa kuvitella enää edes olevani. Linda, Ale, Ninna ja Iida. Mie muistan vieläki niin tarkasti ensimmäisen päivän, ku Linda kehu mun kaulakorua tutustumistunnilla. Hän vaikutti tosi positiiviselta ja sympaattiselta tyypiltä ja Linda oliki varmaan mun eka läheinen kaveri Osykissa, kun meille sattu vielä yhteinen mediankurssikin.

Alen kans juttelin eka kerran atk-luokassa opotunnilla ja mentiin samaan liikuntaan, muistaakseni. Alen värikäs luonne ja ihana asenne kiehto, ja tää tyttö onki aivan mahtavaa seuraa! Ninnan kans juttelin ekan kerran enkun tunnilla, mutta Iidaan taisin tutustua paremmin vasta viime vuonna. Ihailin Ninnan muuveja, ja ihailen edelleen, tanssilattialla. Ninna on myös varmasti fiksuimpia ihmisiä, mitä tunnen. Iidan jutut taas vetää mukaansa ja niihin on hyvä uppoutua. Iidan kans on aina hauskaa. Joka tapauksessa näihin melkein kolmeen vuoteen on mahtunu huippu hetkiä näitten ihmisten kans ja toivottavasti tää sama meno jatkuu vielä valkolakin jälkeenkin! 

(pakko jatkua!)

Semmonen se on se meiän rakas tylypahka. Kaikki, jotka harkitsee lukiota 9. jälkeen, suosittelen lämmöllä ja rakkaudella osykia. Se vaan on paras koulu.

Amen

 Kristiina

ps. sori kökkö kuvalaatu, kopsasin kuvat facesta ja se pilas ne, yhy :(

Ready to rock this city. Life's so fucking pretty.

Moiks! Eilen tuli pidettyä taas yks Lost -maratoni. Toisin sanoen: menin Julialle viettään iltaa/yötä Lostin ja herkkujen merkeissä. Me ollaan nyt menossa 2. kaudessa ja pakko myöntää, et se on maailman koukuttavin sarja! Aina ku alkaa kattomaan, niin hurahtaa helposti ainaki se 4. jaksoa yhteen putkeen. Julialla on aivan mielettömän ihana kämppä, mut en ikävä kyllä onnistunu tallentaan sitä kameralle. Laitoin sit tuommosen vähä huonolaatusemman kuvan.

    Tossa pari kuvaa ylempänä näkyy mun nykyinen toinen koti: Kirjasto. En osaa lukea kokeisiin oikein missään muualla. Se opintosali on parhain juttu mitä tiiän. Itelläki tulee kauhee motivaatio, ku näkee kaikki muutki lukemassa. Vaihdan varmaan mun osotteen sinne lukulomaksi...
  Eilen oli muutenki muksu päivä. Helpon hissan kokeen jälkeen mentiin tyttöjen kans syömään kakkua Lindalle ja juoruilemaan pitkästä aikaa. Lindalla oli vklp synttärit ja siellä oliki sitte kolme eri kakkua maisteltavana. Oli siellä myös yks mun taikoma vadelma-valkosuklaa juustokakku. (Ainut leivos, jonka osaan täydellisesti)
  No ei kai mulla enempään. Tänään tuli pyöräiltyä pitkästä aikaa, ihanassa lumituiskussa! En suosittele!

Kristiina

ps. vika kuva ennen reenejä without any makeup. Ajattelin tässä pari päivää sitte, että voisin itekki tehä sen Naked truth -haasteen, mut tajusin, et hypin nykyään melkein joka päivä ilman meikkiä nii ei kai sitä tarvi sit erikseen tehä... x)

Mä en haluu paljon, vaan mä haluun kaiken.

Koeviikon huomaa aina siitä, että koulussa näkee paljon nutturoita, villasukkia, collegehousuja ja meikittömiä kasvoja. Toki on niitäkin, jotka jaksaa huolehtia ulkonäöstään koeviikollakin, mutta itse olen niitä, jotka kuuluvat college/nuttura kansaan, eikä meikillekään löydy aikaa parin tunnin koetta ja mahdollista preppausta varten.
 Tänään alkoi elämäni viimeinen koeviikko Osykissa. Mulla on paljon ristiriitaisia tunteita, joita en oikein itsekään ymmärrä. Toisaalta en halua jättää ihanaa tylypahkaani ikinä, vaan tallustella siellä villasukissa koko loppuelämäni, toisaalta en jaksa käydä enää yhtään kurssia, enkä jaksa odottaa että lukuloma kunnolla starttaa ja pääsen lukemaan päämäärääni kohti. Jyväskylään olisi siis tarkoitus pyrkiä. Ajatus uudesta kaupungista pelottaa, mutta yhtä paljon olen kauhuissani siitä, etten pääse minnekkään.
 Mulla on tässä suunnitteilla postaus mun rakkaudesta liikuntaa kohtaan sekä kultaisesta Osykista. Kertokaa vaan mielipiteitä, että kiinnostasko tuollaset teemat :) Ois myös kiva tietää, miten teidän mahdollinen koeviikko on pyrähtäny käyntiin! Nyt miekin lähen pitämään seuraa historian aikakirjalle ja kahvikupposelle, Adios ja tsemppiä!

Kristiina

You're way too young to play these games, But you better start.

Hei kaikki ihanat piiiiiiiiiitkästä aikaa. Rehellisesti sanottuna olin jo haudannut tämän blogin ja päättänyt siirtyä elämässä ns. "eteenpäin", mutta here I am. Ylhäältä löytyy monenmoista kuvaa. Kolmas on otettu silloin kun olin vielä kauneimmillani (17-wee Katihan se siellä). Kuvia löytyy myös synttäreistä, uudesta vuodesta, kiinalaisesta, jossa käytiin Jennan ja Julian kans alennusmyyntien yhteydessä ja viimeisenä uusi koru. Smiley oli kyllä rehellisesti sanottuna spontaani idea ja tunnin harkinnan jälkeen kaveri tökkäsi neulan läpi, eikä edes sattunut pahasti. Oon kyllä tykänny tästä, mutten jaksa odottaa, et saan sen "oikean" korun siihen. Tuo on vasta hoitokoru ja vähän liian iso mulle.
          Tässä kahen kuukauden mittasella postaustauolla on ehtinyt tapahtua hurjasti kaikkia kivoja ja vähemmän kivoja juttuja, mutta tällä hetkellä voin sanoa, että elämä hymyilee oikein leveästi. Viime aikoina on ollu semmonen epämääräinen onnellisuuden ja tyytyväisyydentunne, enkä oikein edes tiiä mistä se johtuu. No kai sekin tässä katoaa, kunhan kirjotusstressi oikeasti alkaa... Yritän kuitenkin pitää pään koossa kavereitten ja liikunnan avulla, nii eiköhän tästäkin keväästä selvitä kunnialla.
  Olipas epämääräistä juttua. Homman nimi on kuitenkin se, että blogi jatkuu ja postauksiakin varmaan alkaa tulemaan useammin. Yritän alkaa nyt oikeasti panostamaan tähän ja ideoitakin saa toki heittää :---)! Kiitos kaikille, jotka on jaksanu pysyä lukijoina näistä kuukauden päivistä huolimatta!

Ihanaa viikkoa kaikille siellä ruudun takana <3

Kristiina