perjantai 23. syyskuuta 2011

Huomenta maailma


(Tästä upeasta laadusta ja muokkaamattomasta kuvasta saatte kiittää picasa -ohjelmaa joka ei viidenvuoden jälkeenkään jaksanut avautua minulle)

Ja heikunkeikun. Tänään alkoi koeviikko ! mutta minun kohdallani ei tänään koulua ole, joten olisin saanut vapaapäivän, jos miulla ja parilla ystävälläni ei olisi vielä terveystiedon 3 kurssin diabetes tutkimus kesken, eli sinne pitäisi vielä tänään raahautua sitä tekemään. No olin reipas ja heräsin jo 8.45 hyvin mielenkiintoisesta unesta. Taas vaihteeksi, mun uni tyypit jutteli mulle, ja juoksin oranssia mustekalaa karkuun ympäri oulun toria ja pakotin itseni heräämään, mutta nukahdin pian uudestaan ja uneni vain jatkui. Draamanopettajan näköinen nainen kertoi mitä minulle oli tapahtunut sillä aikaa kun olin hereillä ja että uni minäni ei voisi ikinä kuolla. Yhtäkkiä opettaja katosi ja esiin tuli tyttö joka yritti pitää mua väkisin unessa ja yritin herätä, mutta tällä kertaa se oli vaikeampaa.
Ensimmäinen ajatukseni oli aamulla, että mun pitäis varmaan kirjoittaa tuosta unesta kirja.
Kovin fiksua ja loogista taas vaihteeksi.
Syy aikaiselle heräämiselle oli ah, niin ihana matikka jota heräilin laskeskelemaan, sain n. tunnin laskettua, mutta tehtävääv aikeutti lievästi sanottuna se, että mustikka (my cat) kiehnäsi milloinkin minua, milloin matikankirjaa vasten.
Ennen koulun alkua opettelin tekemään kunnollisen nutturan, vihdoinkin. Kun sain sen valmiiksi, tajusin että menisin tänään mopolla kouluun ja kypärä pilaisi kampauksen hetkessä. Damn !


Ps. Tänään nokka kohti Posiota ja huomenna edessä vaellusta, maanantaina nähdään maybe.

Pps. Jos koeviikko kusee, voin aina käyttää ulkopuolisia defenssejäni(en oo ihan varma miten se kirjoitettiin) Ja syyttää tätä retkeä


Rakkaudella Kristiina

torstai 22. syyskuuta 2011

I'll be waiting if you fall, You know I'll be there for you


Jos ottaisin tatuoisin, se olisi joku näistä.

I don't wanna wake up today, Cause everyday's the same








I don't wanna wake up one day
And find out it's too late
To do all the things I wanna do
So I'm gonna pack up my bags
I'm never coming back
'Cause the years are passing by
And I'm wasting all my time
Sick of this house
Sick of being broke
Sick of this town, that's bringing me down
I'm sick of this place, I wanna break free,
I'm so frustrated, I just wanna jump


- Simple Plan


Nyt on just sellainen olo, et voisin vaan lähteä ulos ilman suunnitelmia ilman mitään määränpäätä. Juosta, hyppiä, lentää, antaa ajatuksen mennä, messiin vain paras kaveri ja tuntematon tie. Kaupungin valot ja musiikki.
Voisin heittää koulukirjat helvettiin ja repäistä irti näistä tylsistä kuvoista ja samoista paikoista. Vähän elämää päivään, seikkailua sielulle ja niin edespäin !
EI voisi vähempää kiinnostaa nyt istua kotona kiltisti jalat ristissä laskea matikkaa ja opiskella tulevaisuutta varten sillä tulevaisuus on loppujen lopuksi tässä.

Nyt on mahdollisuus tehdä kaikki. Nyt on mahdollisuus lähteä, unohtaa, elää, tehdä virheitä, pyytää anteeksi ja uskoa.
Maailman turhimpia asioita on turha odotella ja jarrutella vain niiden takia.

Sitten kun olen sopivan kokoinen...
Sitten kun olen opiskellut...
sitten kun olen valmistunut...
Sitten kun tulee seuraava kesä...
Sitten kun oon kahdeksantoista...


Nyt tuommoiset ajatuksen kauas, kauas pois !



SILLÄ ELÄMÄ ON NYT





Se on ihansama kuinka mahtava elämä meille on tulevaisuudessa tulossa jos me unohdetaan itse elää se nyt.

Pics from We♥it.com

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Another rainy day


And if we feel the silence
Holding this all inside
Everything means more now than
Words could explain
And if we feel the silence
Leaving this all behind us
When it's gone what will you say


- Goo Goo Dolls

Päivää ihmiset, tänään oli oikein kaunis aamu. Pimeä, mutta kaunis. Lämpömitttari näytti aamu 7 aikaan yli 37 asteen, joten painoin pään takaisin tyynyyn.
Tähän väliin mainittakoon, että se oli varsin helppoa.
Pääni painaa tällä hetkellä varmaan sen n. 100 kiloa ja päätä särkee aika mukavasti. Nyt olen kerääntynyt keittiönpöydän ääreen siemailemaan kahvia ja kerännyt viereen vinon pinon koulukirjoja opiskeltavaksi, harmi vain että eksyin vahingossa tähän koneelle.

Ja kuten kuvasta näkyyy olen iloisella ja pirtsakalla päällä, eikä pieni kuume tunnu missään ! (kuva on otettu viikko sitten, tällä hetkellä näytän lähinnä puolikuolleelta zombilta jonka hiukset ovat nousseet epämääräiseen sykeröön ja jonka vaatetuksena on yöpaita ja collarit)

*Kröhön* asiasta kukkaruukkuun, ajattelin tässä mainita syysmasennuksesta kärsiville, että elkääpä huoliko talven jälkeen tulee aina uusi kesä ! ja mitä pidemmäksi eletään sitä enemmän kesiä on vielä jäljellä !
Ja siinä vaiheessa kun muutan ulkomaiden aurinkoon joskus 50 vuotiaana on koko loppu elämä, kuin kesää vain. Ihanaa ja lämmintä♥.

Periaattessa draamanopettajani varmaan syö minut kun en ole koulussa, ja terveystiedon tutkimusryhmäni myös ja rakas jonka luokse olin menossa tekemään ruokaa koulun jälkeen (maailman ihaninta ruokaa).
Pakko myöntää, että harmittaa oikeasti. Ja se koulunlääkäri aikakin jäi välistä.. voi ei.

Muuten tää mun kuumeilu on aika jännä juttu, silloin kun mulla on hyvä olo ja paljon kivoja juttuja eessä, pim, mulla on lämpöä.
Ja silloin kun on tosi paha olo päätä särkee viimeistä päivää, pyörryttää ja edessä on pitkä, pitkä päivä, pim, ei minulla ei todellakaan ole kuumetta.
Sama homma nytkin, istun kotona ja kuumemittari näyttää itsepintaisesti lämpöä, vaikka aamun jälkeen mulla on oikein hyvä olo ja voisin juosta vaikka maratonin. Oonkohan loukannu kuumemittarimme tunteita jotenkin?

Vielä lopuksi pieni päivän piristys:


Nouskaa ja nostakaa kätenne
te olette vahvoja noin
Nouskaa ja näyttäkää itsenne
te olette kauniita noin
... Lalalaa♥



Rakkaudella Kristiina

tiistai 20. syyskuuta 2011

May I show my dear little sister and brother






Hei vain. Ihan aluksi haluan kertoa, että ei, en ole itsekään tyytyväinen tähän ulkoasuun, mutta kyllä mää vielä löydän sen "oikean".
Nyt haluaisin esitellä kaksi minulle erittäin rakasta ja läheistä ihmistä, joiden kanssa olen taistellut niin autonetupenkistä kuin tietokone vuoroistakin.

It`s more than one life



Hei, oon aika pettynyt itseeni. Oon päiviä pyöritelly juttuja mitä haluan kirjoittaa tänne ja kaikkia kivoja tapahtumia. Sitten kun lopulta kirjoitan jotain, se onkin tällainen astetta vakavampi asia.
Okei story alkaa siitä, kun meidän ranskan tunti oli peruttu ja lähdin onnnellisesti kirmaamaan kirjastoon (voisin asua täällä, täällä on ihanaa). Ajattelin tehdä läksyjä reippaasti, kun seuraavalla viikolla on koeviikkokin, mutta käsiini osui kirja jonka nimi jo herätti kiinnostusta: Leikin loppu, lapsisotilaan muistelmat.

Kirja lähti kainalooni, ja se on varmasti seurassani illalla. En edelleenkään jostain syystä tavoittanut kiinnostavaa matikan kirjaani vaan nappasin asennetta -lehden hyllystä ja aloin lukemaan.

Oon aina ajatellu huumeet kaukaisena asiana. Tunnen ehkä pari ihmistä, jotka käyttävät, mutta se on ollut mielestäni heidän asiansa. Huumeet on tavallaan ollut jonkun varjo elämä, ihmisen ns. oma asia. Mutta tiesitkö erään asian.

"Huumekauppa on yksi maailman suurimmista teollisuusaloista. Huumeiden käytössä ei ole kysymys vain yksilön valinnanvapaudesta, vaan köyhien sorrosta, epäreilusta kauppapolitiikasta, toteutumattomista ihmisoikeuksista ja luonnon tuhoutumisesta"
(suora lainaus Asennetta -lehdestä, Mirkka Torakka)

Koko huumeiden valmistus ketjussa tulee selvästi esille kaksi asiaa, huumeiden viljelijät ja huumeiden käyttäjät ovat niitä joita käytetään hyväksi. Ne jotka huumekaupasta hyötyvät ovat välikädet, järjestäytyneet rikollisliigat jotka suunnittelevat ja kuljettavat aineet ympäri maapalloa.
Jos kuljetuksista jäädään kiinni, se ei ikinä ole se pomo, liigan aivot. He ovat köyhiä ja epätoivoisia ihmisiä, joilla ei ole muita mahdollisuuksia.
Huumekuriirit eli "muulit" ovat kaikista heikoimmassa jamassa tätä ketjua. Huumekuriiri saattaa jopa niellä kondomeihin pakatun huume-erän ennen lentomatkaa. Jos pakkaus hajoaa matkan aikana, seurauksena on kuriirin kuolema. Ja tästä esimerkistä voi varmaan arvata, ettei kuriirina olo ole suosittua hommaa. Yhdysvalloissa naisia on vangittuna huumerikoksista enemmän kuin miehiä. Monet ovat toimineet muuleina tai olleet muuten alistetussa asemassa huumetaloudessa. Yksi syy mikä näillä naisilla on köyhissä maissa on rahantarve, jotta voisi kasvattaa lapsen ja pärjätä.
Huumetaloutta on hyvin vaikea saada lakkaamaan. Järjestäytyneet rikollisliigat ovat virkavallan ulottumattomissa ja kehitysmaat kärsivät niin pahasta korruptiosta, että siellä olevasta virkavallasta ei ole paljon hyötyä tähän asiaan. Yksi tapa jonka kuka tahansa meistä voi tehdä on suosia reilunkaupan tuotteita. Reilun kkaupan piirissä olevan viljeliän kanssa käydään kauppaa suoraan ilman välikäsiä, ja hänelle maksetaan tuotteesta oikeudenmukainen hinta, joka takaa perheelle toimeentulon ja lapsille koulutuksen. Esim. reilun kaupan kahvista viljelijä saa lähes yhtä paljon rahaa kuin koka pensaan viljemisestä. Näin saadaan vaihtoehto köyhien maiden viljelijöille, sillä vaikkapa banaanien viljely ei ole niin tuottoisaa, kuin kokaiinin, kun mukana ovat kaiken maailman välikädet, jotka vetävät rahaa välistä, eivätkä viljelijät saa oikeudenmukaista palkkaa työstään. Mainittakoon vielä se asia, että huumeiden valmistus kuormittaa metsää kohtuuttomasti Heroiinin ja kokaiinin tuotanto tuhoaa vuoristoista sademetsää ja luontoa ennen kaikkea Etelä-amerikassa, Lähi-idässä ja Kaakkois- Aasiassa. Kannabiksen valmistamisessa ei yleensä käytetä myrkyllisiä kemikaaleja, mutta se aiheuttaa myös metsien katoamista, eroosiota ja maaperän köyhtymistä.

Onneksi huumeiden vastaista työtä tehdään koko ajan.

Ja anteeksi vuodatukseni oli tynkä ja seasta puuttuu aika paljon syy ja seuraus suhteita, mutta tämän kiinnostavan artikkelin voi lukea ASENNETTA lehden 3/2011 julkaisusta. Ja pari lausetta olen lainannut suoraan tekstistä, mutta en viittinyt niitä tuonne väliin kirjoittaa joten alkuperäisen tekstin on siis laatinut Mirkka Torakka :)

Suosikaa reilua kauppaa, olkaa rehellisiä.

Amen.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Things I want to do



Ensin aattelee sitä mitä kaikkea on tullut tehtyä. Sitten sitä mitä haluaa tehdä.
Sitten tulee asiat, jotka estää sua. Mutta lopulta se on vaan susta itestäs kiinni.


Nyt on lyhyen ajan sisällä tapahtunu paljon. Oikeestaan aika kivoja juttuja. Muutama huonompiki. Tällä hetkellä mua pelottaa aika monet asiat, mutta meen vaan eteenpäin.
Joskus pelottaa, että jää jotain tärkeää huomaamatta,tai tekemättä.

Entä jos unohdan elää tässä välissä?

Omistan niin paljon tärkeitä asioita. Ei. En omista, minulla on. Eivätkä ne ole pysyvästi. Kaikki on heikkoa, onnesta ja kohtalosta riippumatta.

Joskus menee päin persettä. Teet virheen, epäonnistut, Maailma meinaa kaatua.

Nouse vaan, kyllä vielä onnistaa.