unelmakauppa!

http://www.youreyeslie.com/women/dresses

Feel the world

I don't know where I'm going
But, I sure know where I've been
Hanging on the promises
In songs of yesterday
An' I've made up my mind,
I ain't wasting no more time




Hei vain, oon taas kadonnu hetkeksi, mutten pysyvästi. Elämä on ollu ihanaa ja on tapahtunu tosi paljon kaikkia kivoja juttuja.

Sain terveystiedon kirjoitettua ja odotan tuloksia pelon ja toivon sekaisin tuntein.
Oon viettäny hauskoja iltoja ystävien kanssa ja saanut muutaman kitara tunninkin kullaltani.
Tänään tajusin vihdoin, mitä minä teen kun täältä lukiosta valmistun!

Meillä oli tänään opotunti ja puhuttiin ulkomailla opiskelusta, vapaaehtois työstä yms. Selasin sitten niitä vapaaehtoistyö juttuja ja musta tuntuu, että se on jotain mitä todella haluan tehdä! Voisin välivuotena lähteä pariksi kuukaudeksi Vietnamiin työskentelemään lasten ja nuorten kanssa. Selasin muitakin paikkoja, mutta tuohon maahan haluan ehdottomasti lähteä käymään!

Olen puoleksi vietnamista joten mielenkiinto on varmaan ymmärrettävää, pakkohan nyt sielläkin on joskus tässä elämässä käydä.

Niin ja tutkin mää niitä yliopistojakin. Oon harkinnu kasvatustieteitä, mutta ne on mulle tavallaan sellainen "pimeä" alue. En tiiä yhtään mitä sinne vaaditaan yms. Mutta selattuani internetin ihmeellistä maailmaa löysin täältä kotikaupungistani Kasvatustieteenlaitoksen jossa voi opiskella kasvatuspsykologiaa pääaineena !
Ja se on se juttu, mikä tekee mut aivan sairaan onnelliseksi just nyt! Voin yhdistää kaksi asiaa, jotka mua kiinnostaa: Psykologian ja lasten ja nuorten kanssa työskentelyn!

Lisäksi hahmotin jo välivuoden tunnelmia: Vapaaehtoistyötä, jonka jälkeen hankin suomesta töitä ja säästän rahaa tulevaisuutta varten ja muutan omilleni.

Oon tosin jo puhunut, ystäväni kanssa, että muuttaisimme nyt syksyllä kimppakämppään ja yllätyksekseni se olis ainakin porukoille okei. No se on vielä suunnitelma vaiheessa.

Sellaista siis tänne päin :) Sunnuntaina meen katsomaan hyvin kauan odotettua nälkäpelit elokuvaa, ja toivon ettei se ole täysi floppi.

♥:llä Kristiina

I think I need a miracle to make it through

I used to think that I was strong

Until the day it all went wrong

I don't know what I should do now

I don't know where I should go

Nothing, nothing at all

♥:llä Kristiina

Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään, Joskus tuntuu, etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.

Oon kirjoitellut tänne kaikenlaista, enimmäkseen pieniä pintaraapaisuja elämästäni ja huomaan, että eihän täällä ole paljon mitään "oikeaa luettavaa". Joten ajattelin tällä kertaa kirjoittaa ihan vain sen takia, että kirjoittaminen on mukavaa. En sen vuoksi, että se täydentäisi kuvia.

Okei aloitan taas lemppari aiheellani: Mikä minusta tulee isona? (tässä vaiheessa moni painaa oikean yläkulman rastia, mutta se on okei)

Ainakin iso. Sehän nyt on selvää. Kun ala-asteella (ja ylä-asteellakin) piti kirjoittaa ystävänikirjaan vastaus tähän mahdottomaan kysymykseen, helpointa oli vastata että Iso. Yksinkertaista ja ainakin lähellä totuutta.

Nykyään tämä kysymys tulee vastaan paperilla, opon huulilta, kavereilta ja mediastaa. Ei ehkä suoraan, mutta kuitenkin. Yhä useammin se kysymys herää ja vastauksena on tällä kertaa Ison tilalla tyhjyys.

Joskus olin ihanvarma, että minusta tulee sairaanhoitaja. Se oli ehkä se ensimmäinen ammatti, josta muistan haaveilleeni. Sen jälkeen on ollut sarjakuvapiirtäjää, maailmanparantajaa, opettajaa ja vaikka mitä. Vielä vuosi sitten olin varma, että kyllähän minä sinne yliopistoon menen ja opiskelen itseni Psykologiksi!

Ja tänään, kun olen vuoden päässä hakemisesta, minulla ei ole yhtään varmaa paikkaa mine haluaisin. Psykologi olisi edelleen se ykkönen, ehkä. Rakastan psykologian oppimista ja ihmisten kanssa tekemistä. Haluan tietää ihmisen toiminnasta ja miksi joku tekee niin kuin tekee, psykologia antaa niin paljon vastauksia elämän arkisiinkin kysymyksiin. Mutta en tiedä onko minusta istumaan neljän seinän sisälle kaiket päivät. Ja toisaalta sellainen ammatti olisi upea jossa voisin auttaa ihmisiä, ennen kuin ongelma on tavallaan liian suuri.

Opettajana pääsisi lasten ja nuorten lähelle, osaksi heidän elämäänsä ja voisi omalla toiminnallaan olla mukana ohjaamassa ja kasvattamassa, ja tietenkin opettamassa. Olen luvannut itselleni, että jos aion opettajaksi, niin puutun kyllä konflikteihin ja koulukiusaamiseen. Mielestäni liian moni tapaus jää selvittämättä, ja monta surullista tarinaa lukiessa (esim. nuortenlehdistä) opettaja ei ole välittänyt.

Toisaalta, pienempien lasten kanssa työskentely oisi ihanaa. Siis ihan tarha-ikäisten. Lapset ovat ihania.

Ja olisi ihanaa matkustella, ja auttaa kehitysmaita, edistää tasa-arvoisuutta ja olla ammatissa jossa voi pyrkiä eteenpäin. Ja jossa pääsisi vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin. Ja jolla vois elättää itsensä ja mahdollisen perheen.

No ehkä mää jostain kivenkolosta vielä kaivan itselleni sen oikean ammatin. Ja mulla on sellainen kutina, että 10 vuoden päässä olen ammatissa, jossa en ikinä olisi uskonut olevani.

No tästä tuli nyt tällainen toisaaltasittenkinjosvaikkakuin ihmeellinen ja sekava päivitys, mutta haittaaks se? ;)

Olisi kiva tietää teidän lukijoidenkin haaveammatteja :---)

Mutta voisin mennä tekemään tuttavuutta tyynyn ja peiton kanssa. Huomenna alkaa taas klo 6:n herätykset. Öitä♥

♥:llä Kristiina

(pics from we♥it)

http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=7929284&index=120&anchor=7929284

http://www.youtube.com/watch?v=Y4MnpzG5Sqc

Sä olet ainutlaatuinen, mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan

(we♥it)

Tänään on tullu opiskeltua, käytyä discopicissä ja salilla hyvän seuran kans. Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, enkä oo vieläkään tavoittanu loma fiilistä, ja mulla on vähän selllainen kutina, etten taida sitä löytääkään enää tällä lomalla.

Discopicissä soi MJ:n Thriller ja tuli aivan mahtava olo vetää se taas täysillä. Sama biisi oli wanhoissa ja oli taas ihana fiilistellä sen tahtiin, tosin vähän eri askelilla. Ei kai mulla taaskaan mitään erityisempää ole. Postausideoita saa toki lähetellä :)

♥:llä Kristiina

heart in the eye

(peiliteini ei oo ihan mun juttu.. )

Heei, pitkästä aikaa. On jäänyt tämä blogi elämä vähän vähemmälle ja vaikka onhan tässä ollut ihan vilkastakin elämää, niin enemmän voisin kyllä syyttää pienestä tauosta laiskuuttani kuin kiirettä.

Eli Hiihtoloma alkoi jippijayjay. Facebook statuksien perusteella moni viettää lomaansa lasketellen, mutta meikä poikapa ei lopeta opiskelua nyt loman takia, ihan yliarvostettua! Mielummin hautaudun auringolta piiloon kirjastoon lukemaan terveystietoa. Vaikka oon luvannu itelleni keskittyä enemmän opiskeluun ku lomailuun niin oon silti ehtiny nähä kavereita ja eilen olin Alisan bileissä. Vielä pitäis tsempata vähän, mut kaikkea kyllä helpottaa auringonvalo, kaamosmasennus on kuin muisto vain ♥

Hyvää lomaa vain teille kaikille siellä ruudun toisella puolella! Have a nice holiday!

♥:llä Kristiina

ps. Voisiko joku rakas kertoa mulle miten saan nuiden kuvien kokoa muokattua? :( blogger välillä suostuu yhteistyöhön, välillä taas ei.