
Tänään mä tajusin jotain tärkeää. Mun on muututtava ja löydettävä itteni.
Vuosia sitten olin ihminen, joka arvosti eniten rehellisyyttä, iloitsi muiden puolesta ja halusi olla mahdollisimman hyvä ihminen.
Nykyään olen pessimistisempi, kyynisempi ja passiivisempi. Huomaan tuntemattomissa ihmisissa vain negatiiviset piirteet, ajattelen liian usein asiat itseni kautta ja olen sulkeutunut pienen pääkoppani sisälle.
Kohtelen läheisiäni huonosti ja ajattelen, että minulla on siihen oikeus. Etsin kaikista asioista vain negatiiviset asiat ja luovutan liian helposti.
Tänään heräsin. En halua olla tällainen tönttö, joka näkee ihmisen, mutta kävelee ohi. Haluan olla paljon lämpimämpi ja välittävämpi muita kohtaan. Haluan olla ystävyyden arvoinen.
Uudenvuoden lupauksiini siis kuuluu, että löydän taas ystävällisyyden, teen asioita oikeista syistä, enkä jätä niitä tekemättä vääristä syistä. Yritän myös päästä siitä inhottavasta tunteesta, eroon joka nakertaa minua lähes päivittäin, nimittäin kateus. Loppujen lopuksi se on niin turhaa.
Täst edes pyrin näkemään ihmiset, olemaan parempi ystävä, sisko, tytär ja tyttöystävä. Kohtelemaan muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja aion löytää jokaisesta päivästä jotain pieniä ilonaiheita. Nyt testataan se tosiasia, että jos hymyilen maailmalle, hymyileeköhän se minulle takaisin vielä joku päivä?