Syntymäpäivissä on jotain maagista. Vaikka ei suunnittelisi päivälle mitään erityistä tai juhlisi, tuntuu silti, että aina sattuu tai tapahtuu jotain ihmeellistä. Viime vuonna sain tänä päivänä yllättävän halin noustessani linja-autosta. Tänään tapahtui jotain aivan yhtä ihanaa.
Aamulla pysäkille tuli eräs vanha ystäväni, olimme olleet samalla ala- ja ylä-asteella mutta viime syksynä yhteydenpito vain jotenkin jäi, enkä ole nähnyt kyseistä ihmistä melkeinpä vuoteen saati sitten jutellut kunnolla.
Ja siinä me sitten puhuimme niinkuin ennenvanhaan. Ensin pysäkillä, koko matkan linja-autolla ja menimme vielä kahville melkein tunniksi porisemaan, koska olimme aikaisin liikkeellä.
Kaikista uskomattominta oli, että pystyimme juttelemaan aivan kuin mitään vuotta ei olisi kulunut välillämme. Jutut olivat yhtä intensiivisiä ja pystyimme puhumaan ihan kaikesta. Asiaa riitti ja pääsi pitkästä aikaa pohtimaan elämää kunnolla, menneisyyttä, nykyistä ja tulevaa. Oli mahtava kuulla mitä toiselle kuului, eikä nähdä toisen kuulumiset vain facebookin kautta.
Oli ihanaa huomata, ettei toinen loppujen lopuksi ollut muuttunut paljon ollenkaan ja taas samalla todella paljon. Ennen kouluun lähtöä totesimme, että olemme kumpikin huonoja pitämään yhteyttä, mutta toivottavasti törmätään taas.
Tuo pieni törmäys oli mahtava alku hyvälle päivälle.
♥:llä Kristiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti