Hello freedom, I have miss you♥

It`s been wonderful day.

Lukuunottamatta ranskan kokeen lottoriviä, päivä on ollut ihana.
Ihanassa seurassa hyvä elokuva, herkkuja ja joulufiilistelyä♥
No stress just relax, christmas is coming♥

If you ever loved somebody put your hands up.

Hei, pitkästä aikaa. Oon ollu teillä tietämättömillä. Koulu on ollut lähellä sydäntä ja aika tiukissa niin on tämä kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle, anteeksi. Ajattelin nyt kuitenkin tulla taas kirjoittelemaan, Hiphop harkkojen jälkeisissä onnen tunnelmissa.
Kävin iskän kans kahvilla harjoitusten jälkeen syömässä pullaa. Kotimatkalla sitten juteltiin kaikenlaista ja mää tajusin, että elämässä täytyy tehdä niitä asioita joita rakastaa.

Ammatti valitaan sillä fiiliksellä "tätä mää haluan tehdä työkseni" ei sillä "tätä mun pitää tehdä työkseni"

Itseä kannattaa katsoa reilusti omin silmin, ei pidä verrata itseään toisiin, tai määritellä omaa arvoa muiden kautta.

Hetkessä kannattaa elää. Elämä on selvästi helpompaa kun pystyt istumaan tunnilla ajatukset nykyhetkessä, ei tulevassa eikä menneessä.

Oon ollu tässä viime kuukaudet vähän hukassa itteni kanssa. Monta kertaa on ponnahtanu mieleen kysymykset "kuka mää olen" "mitä elämältä haluan" ja "minkälainen haluan olla muiden silmissä". En tiedä vielä vastauksia, mutta päivä päivältä ollaan lähempänä.

Eihän sitä tiedä tuleeko minusta tanssinopettajaa jos en ikinä yritä.

Kynttilöiden valaisemaa talven alkua sinnekin päin (:

♥llä Kristiina

ps. saitte nyt ihanan muokkaamattomia kuvia, koska koneesta ei vieläkään löydy muita kuvanmuokkaus ohjelmia, kuin ihana paint♥

Best days of my life

Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa,
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas,
sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan,
ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata,
et aina lopulta sä selviit mistä vaan,
ja ihan todella,
ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

- Kaija Koo


Heissan !
Yllä olevat kuvat ovat loppukesästä ja tästä syksystä. Jennan synttäreiltä ja Nackrockista. Pitkään on ollut sellainen tunne, että tapahtuispa jotain suurta ja merkittävää ihanaa ja uskomatonta.
Tänään oli kivaa retkeillä Koitelissa Kimben kans. Juteltii kaikenlaista taivaan ja maanväliltä ja seikkailtiin jossain "Koitelin kämpässä". On mulla kuviakin kamerassa, mutta arvatkaapa vaan jaksanko ladata niitä koneelta.

Ilta on sujunut koulujuttujen kanssa. Oon ainaki yrittäny, mut eihän tästä oikee tuu mittää ku keskittymine täys nolla. Nyt vielä illalla käveleen Jennan kans! Pitäis soittaa Pakellekin tuleekohan se messiin.

Anteeksi tämmöinen sekapika päivitys.

♥:llä Kristiina

Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas ja mä voin luvata, ettei se satuta kun kaiken pudottaa

Tämä päivä alkoi sillä kun juoksin takapihalla olevaa polkua pitkin bussipysäkille ja bussi meni ohi. Eikä se sen paremmaksi ole oikein muuttunutkaan. Onhan mukana ollut tietenkin mahtaviakin hetkiä, kuten draamaesityksemme meni vihdoinkin hyvin. Se vain on arvoitus miksi se jännittää aina yhtä paljon, kun yleisö tulee saliin. Henki salpautuu ja sydän hakkaa, mutta jotenkin siitä aina selviää.

Koulun jälkeen OPKH:n kokouksessakin tuli esille mielenkiintoisia juttuja, ja tulevasta transu teemapäivästämme tulee varmasti upea.

Mutta huomasin viimein yhden asian.

Olen yrittänyt piiloutua, jättää sen jälkeeni, olen ollut myöntämättä sitä. Mutta nyt näpeistäni on luisumassa jotain elintärkeää. Ihmisiä, joiden kanssa olen elänyt kohta 11 vuotta. Joiden vuoksi ottaisin luodin. Kaikki se luottamus, muistot ja salaisuudet. Jokin on hajoamassa ja kaikki riippuu vain nyt siitä mitä aiomme tehdä tulevaisuudessa. Rehellisesti sanottuna minua pelottaa.


♥:llä Kristiina

Hello, beautiful world

Mulla on kokopäivän soinu tämä biisi päässä. Haluan jakaa sen nyt teillekin.

"Korkokengissään
Yli sillan kulkee
Kotia kohti vaeltaa
Ja häpeä pieksee rintaa
Häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa"

- Stella

Olen pahoillani pitkittyneestä postaus tauosta, mutta elämäni on pyörinyt kaikkealla muualla, kuin tietokoneen ympärillä.
Koeviikko, Waterit, Harrastukset ja Draaman kurssi. Rehellisesti sanottuna oon ihan poikki, ja kaikki energia on huvennut syyspimeyden mukana.
Mutta asioilla on myös aurinkoiset ja ihanat puolensa. Koeviikon ahdistuksessa keksin muutaman uuden uravaihtoehdon ystäväni kanssa, mm. Stockmannin hullujen päivien HUU -ukkelin työ kuulostaa jännittävältä ! (Ei matikkaa, ei ulkomaankieliä, pelkkiä haleja ja ihmisten tervehtelyä)
Ja tätä uraahan voisi laajentaa joulupukkina oloon ja puuhamaan nalle hahmoon, pukuja löytyy kyllä.

Saanko esitellä: näin voit toimia, kun kokeisiin luku turhauttaa.



Asiasta saviruukkuun, oletko koskaan haaveillut kylpylän yksityiskäytöstä? Yömyöhälle, ihanien ihmisten, musiikin ja pimeyden kanssa? Minä olen ja monesti.

And believe it or not, näin tapahtui. Viikonlopun Water oppilaskunta festivaalien ilta bileet pidettiin Oulun Eden kylpylässä klo 9.00-00.00!!!
Säntäilin koko päivän paikasta paikkaan kuin ekaluokkalainen lapsi, mutta voihan tästä syyttää toki myös kuuden tunnin yöunia kyseisenä päivänä.
Viikonlopussa tapahtui myös muita ihania asioita ja vaikuttamisen mahdollisuudet näyttävät vain kasvavan, I like it.

Voisin avata teille myös hieman tätä Draamankurssia joka on pitänyt minut tällä viikolla koululla joka päivä vähintään ilta seitsämään asti.
Eli kyseessä on ihana monologi kurssi, jolla kaikki kertovat "tarinansa" vuorotellen. Yksin. Lavalla.
Huomenna on ensi-ilta ja jänskättää. Roolihahmoni on pikku poika joka ihailee alkoholisti isäänsä. (Teemana on siis kunnioita isääsi ja äitiäsi). Toivottavasti en jäädy lavalle.

Lisäksi minulle oli heitetty haaste, johon vastaan kyllä aivan lähi aikoina, Kiitos Pohku :) http://nodirectionn.blogspot.com/2011/10/minut-haastettiin.html

Mutta ei siitä sen enempää, pitäkää lippu korkealla ja aurinkoa pimeisiin aamuihin !
Ja Tervetuloa uusille lukijoille :)

Ps. Sain tänään mielenkiintoisen tekstiviestin:

Minä ja sinä mennää läpällä idolsin koelauluihin ens viikon perjantaina oulussa !

Uskallankohan minä

Huomenta maailma

(Tästä upeasta laadusta ja muokkaamattomasta kuvasta saatte kiittää picasa -ohjelmaa joka ei viidenvuoden jälkeenkään jaksanut avautua minulle)

Ja heikunkeikun. Tänään alkoi koeviikko ! mutta minun kohdallani ei tänään koulua ole, joten olisin saanut vapaapäivän, jos miulla ja parilla ystävälläni ei olisi vielä terveystiedon 3 kurssin diabetes tutkimus kesken, eli sinne pitäisi vielä tänään raahautua sitä tekemään. No olin reipas ja heräsin jo 8.45 hyvin mielenkiintoisesta unesta. Taas vaihteeksi, mun uni tyypit jutteli mulle, ja juoksin oranssia mustekalaa karkuun ympäri oulun toria ja pakotin itseni heräämään, mutta nukahdin pian uudestaan ja uneni vain jatkui. Draamanopettajan näköinen nainen kertoi mitä minulle oli tapahtunut sillä aikaa kun olin hereillä ja että uni minäni ei voisi ikinä kuolla. Yhtäkkiä opettaja katosi ja esiin tuli tyttö joka yritti pitää mua väkisin unessa ja yritin herätä, mutta tällä kertaa se oli vaikeampaa.
Ensimmäinen ajatukseni oli aamulla, että mun pitäis varmaan kirjoittaa tuosta unesta kirja.
Kovin fiksua ja loogista taas vaihteeksi.
Syy aikaiselle heräämiselle oli ah, niin ihana matikka jota heräilin laskeskelemaan, sain n. tunnin laskettua, mutta tehtävääv aikeutti lievästi sanottuna se, että mustikka (my cat) kiehnäsi milloinkin minua, milloin matikankirjaa vasten.
Ennen koulun alkua opettelin tekemään kunnollisen nutturan, vihdoinkin. Kun sain sen valmiiksi, tajusin että menisin tänään mopolla kouluun ja kypärä pilaisi kampauksen hetkessä. Damn !


Ps. Tänään nokka kohti Posiota ja huomenna edessä vaellusta, maanantaina nähdään maybe.

Pps. Jos koeviikko kusee, voin aina käyttää ulkopuolisia defenssejäni(en oo ihan varma miten se kirjoitettiin) Ja syyttää tätä retkeä


Rakkaudella Kristiina

I'll be waiting if you fall, You know I'll be there for you

Jos ottaisin tatuoisin, se olisi joku näistä.