silence

Ei mulla muuta

Dance like nobody`s watching and love like it`s never going to hurt

Can I be yours forever?

Tänään kirjoitin päiväkirjaa pitkästä aikaa. Tuli listattua jopa 12 asiaa mitä haluan tehdä ennen kuin täytän 18.
Voi kuulostaa vähän tyhmältä, mutta tämän vuoden puolella on ollut pieni ikäkriisi päällä. Täytän joulukuussa 18 vaikka olo on kuin 15 vuotiaalla. Tuntuu, että 18 ikävuosi on vielä kaukana ja voin vielä huoletta olla ajattelematta lukion loppumista, omilleen muuttamista tai autokorttia. Suurin osa kavereista on aloittanut tai aloittelemassa autokoulua ja jotkut miettivät jo muuttamista.
Haluaisin olla Peter Pan, enkä ikinä kasvaa isoksi. Ainoaksi henki reiäkseni on jäänyt niiden asioiden listaaminen mitä haluan tehdä ennen tuota "traagista" päivää. (okei kuulostan ihan idiootilta, mutta se on ihan okei)

1. Haluan pomppia pomppulinnassa
En varmasti uskalla tehdä sitä enää 18 vuotiaana, joten seukki kesänä menen sitten yllättämään pomppulinnojen omistajat.

2. Haluan pitää Picnicin kerrostalon katolla ystävien kanssa
Eli kuka asuu kerrostalossa? Oon aina halunnu tehä näin.

3. Secret

4. Tummanpunaiset hiukset

5. Otan napakorun uudestaan.

6. Tehdä jotain mitä en ole ikinä ennen tehnyt.

7. Osallistua hiphop-battleen. (jos uskallan, ikinä koskaan.)

8. Lifatata
Kaverin kans peukku pystyyn ja matkaan vaan.

9. Tehdä jonkin asian hetken mielijohteesta.

10. Tehdä jotain laitonta.

Loput toiveet ovatkin sitten asteen salaisempia :-----)


Huomenna on pikku siskon synttärit ja leffaan med. Jenna :)

<3:llä Kristiina

Together we broke all the rules

Tänään mä tajusin jotain tärkeää. Mun on muututtava ja löydettävä itteni.

Vuosia sitten olin ihminen, joka arvosti eniten rehellisyyttä, iloitsi muiden puolesta ja halusi olla mahdollisimman hyvä ihminen.
Nykyään olen pessimistisempi, kyynisempi ja passiivisempi. Huomaan tuntemattomissa ihmisissa vain negatiiviset piirteet, ajattelen liian usein asiat itseni kautta ja olen sulkeutunut pienen pääkoppani sisälle.
Kohtelen läheisiäni huonosti ja ajattelen, että minulla on siihen oikeus. Etsin kaikista asioista vain negatiiviset asiat ja luovutan liian helposti.

Tänään heräsin. En halua olla tällainen tönttö, joka näkee ihmisen, mutta kävelee ohi. Haluan olla paljon lämpimämpi ja välittävämpi muita kohtaan. Haluan olla ystävyyden arvoinen.

Uudenvuoden lupauksiini siis kuuluu, että löydän taas ystävällisyyden, teen asioita oikeista syistä, enkä jätä niitä tekemättä vääristä syistä. Yritän myös päästä siitä inhottavasta tunteesta, eroon joka nakertaa minua lähes päivittäin, nimittäin kateus. Loppujen lopuksi se on niin turhaa.

Täst edes pyrin näkemään ihmiset, olemaan parempi ystävä, sisko, tytär ja tyttöystävä. Kohtelemaan muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan ja aion löytää jokaisesta päivästä jotain pieniä ilonaiheita. Nyt testataan se tosiasia, että jos hymyilen maailmalle, hymyileeköhän se minulle takaisin vielä joku päivä?

Sweet winter days

Tiistai-iltana tuli taiteiltua Jennan kans ihanat karkkikynnet ja katseltua skins -liekeissä. Eilinen kierreltiin sitten kaupungilla shoppailu tunnelmissa. Oltiin jo aamu 8 liikenteessä, pyörittiin ensin keskustassa ja sen jälkeen kempeleen zeppeliini tuli koluttua läpi.
Käytiin siis muuallakin kuin Subissa ja Arnoldsissa, vaikka kuvasaldo näyttääkin tältä.

Saatiin kumpiki toteutettua materialismi unelmia ja löytyi kaikkea kivaa. Jenna löysi ihanan ristiropin, josta oli haaveillut jo kauan. Minäkin ostin vihdoin ja viimein mekon jota olen kuolannut jo lähemmäs puoli vuotta. En ottanut kuvia kaikista löydöistäni, mutta tuossa lopussa tuli muutama.

Ja tähän päivään: Tänä iltana tuli käytyä zumbamarathonissa ja Kimmo ryhtyi henkilökohtaiseksi kitaranopettajakseni! Nyt illalla vielä lukemaan maailman koukuttavinta kirjaa: Riitasointu jota suosittelen lämmöllä kaikille luettavaksi!

Huomenna edessä on D.N angel maratooni ja siivoiluja!

♥:llä Kristiina

You look at me, I`ve become stranger on the street.

Hei kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolella, pitkästä aikaa. Saatan olla hieman ilkeä, mutta minusta on aika hassua, kun luen blogeja ja monellakaan ei näy lunta pihalla. Täällä sitä taas on vaikka muille jakaa.


Heh, joulu tuli ja meni. Tosin vieläkin soi joululauluja radiosta, eikä joulu fiilis ole katoamaan päin.
Kirjoitin eilen hyvän ystäväni innoittamana kirjeen abi-minälle, eli vuoden päähän. Lupasin itselleni, että avaan sen vasta seuraavana uutenavuotena.
Tuntuu hassulta, että vuoden päästä on vain puolivuotta valmistumiseen (toivottavasti).
Valmistuminen kuulostaa vähän tyhmältä. Mihin minä oikein valmistun? Elämään? Yliopistoon? Aikuiseksi? Itselläni on vain sellainen olo, että sen jälkeen on uusi harppaus tulevaan, enkä ainakaan vielä ole valmis oikein mihinkään. Tai ainakaan niin suurin asioihin, kuin ammatin valinta. Ja työelämä.


Välillä Fiilis on niinkuin Peter Panilla, en ikinä halua kasvaa aikuiseksi. Toisaalta en jaksa odottaa kaikkia mahdollisuuksia mitä 18 vuotiaalla on (mm. karaokebaarit ja autokortti). Tähän väliin huomautan, että en ajattele, että 18 vuotias on yhtäkuin aikuinen. Mutta 18-vuotiaana niin sanotusti "ovet aukeavat" maailmaan.


Suurin miettimisen aiheeni on ehdottomasti ollut: Jäänkö tänne ihanaan kotoisaan tuttujen valtaamaan Suomeen? Vaiko levittäisin vähän siipiäni ja lähtisin ulkomaille esimerkiksi Au Pairiksi mahdollisesti välivuotena?. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa ja tietenkin riskinsä, mutta olen silti vielä kahden vaiheilla minne oikein päädyn. Kotia en ainakaan haluaisi jäädä kuhnimaan.


Onneksi tänä iltana pääsen viettämään mahtavaa Sims-iltaa parhaan ystäväni kanssa, luvassa on Ben&Jerryä, Edward&Jacob ihkutusta, sherlock holmes ja äärimmäistä hauskan pitoa! Nyt voi siis huoletta jatkaa lomailua ja unohtaa tulevaisuuden murheet.

Minun rakkkauspakkaus: Jenna♥

Onnellista uutta vuotta kaikille! Lupausten sijaan muistakaa toivoa ja pitäkää itsenne hengissä rakettien mäiskeessä

<3:llä Kristiina

Oh, it`s coming!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha

Rakastan.

Hei kaikki ihmiset siellä ruudun takana. Vesisateesta huolimatta yritetäämpä nyt huomata se tosia asia, että joulu on tosiaan lähellä, jopa pelottavan lähellä.
Joulu on kuitenkin vuoden ihanin ja tärkein juhla, ainut pelottava asia tässä tosiaan on se, ettei sitä huomaa ollenkaan.

Joulumieltä ei kyllä kohota tuo ihanan musta keli ulkona♥ C`moon ihan kuin ois tulossa jo pääsiäinen. Nyt onki sitten jo korkea aika kuunnella joululauluja ja fiilistellä kynttilöiden kanssa ja leipoa pipareita. Vinkkinä kaikille:

Joulua lähimmäksi pääsee kuitenkin löytämällä rauhan itsestään.

Okei, myönnetään että rauha on minullakin vielä hukassa, mutta uskon, että kun sen löytää niin löytää myös joulun.

Ihanaa ja lämpöistä joulun odotusta!

♥:llä Kristiina

Lopuksi vielä Joulu fiilistely biisi♥


http://www.youtube.com/watch?v=IWRcSfswDR4&feature=related

Sweet seventeen

Syntymäpäivissä on jotain maagista. Vaikka ei suunnittelisi päivälle mitään erityistä tai juhlisi, tuntuu silti, että aina sattuu tai tapahtuu jotain ihmeellistä. Viime vuonna sain tänä päivänä yllättävän halin noustessani linja-autosta. Tänään tapahtui jotain aivan yhtä ihanaa.
Aamulla pysäkille tuli eräs vanha ystäväni, olimme olleet samalla ala- ja ylä-asteella mutta viime syksynä yhteydenpito vain jotenkin jäi, enkä ole nähnyt kyseistä ihmistä melkeinpä vuoteen saati sitten jutellut kunnolla.

Ja siinä me sitten puhuimme niinkuin ennenvanhaan. Ensin pysäkillä, koko matkan linja-autolla ja menimme vielä kahville melkein tunniksi porisemaan, koska olimme aikaisin liikkeellä.
Kaikista uskomattominta oli, että pystyimme juttelemaan aivan kuin mitään vuotta ei olisi kulunut välillämme. Jutut olivat yhtä intensiivisiä ja pystyimme puhumaan ihan kaikesta. Asiaa riitti ja pääsi pitkästä aikaa pohtimaan elämää kunnolla, menneisyyttä, nykyistä ja tulevaa. Oli mahtava kuulla mitä toiselle kuului, eikä nähdä toisen kuulumiset vain facebookin kautta.
Oli ihanaa huomata, ettei toinen loppujen lopuksi ollut muuttunut paljon ollenkaan ja taas samalla todella paljon. Ennen kouluun lähtöä totesimme, että olemme kumpikin huonoja pitämään yhteyttä, mutta toivottavasti törmätään taas.
Tuo pieni törmäys oli mahtava alku hyvälle päivälle.


♥:llä Kristiina