Days of adventures

http://www.youtube.com/watch?v=zc3MnoSS5Hw

Kuunnelkaa tuo, ennen kuin alatte lukea tai sen aikana, siinä on inspiraationi tähän seuraavan shaisseen mitä alan kirjoittaa.

Mää oon aina ollu ihan mielettömän utelias lapsi. Aina on pitäny saaha tietää mikä tuo on, saaha kokkeilla ja tuntea, uusiin ihmisiin tutustua ja nähdä mahdollisimman paljon. Joskus ala-asteen alku aloilta aloin myös kirjoittaa päiväkirjaa, joita onkin nyt kertynyt yhden laatikollisen verran, puolittain, kokonaan ja osittain kirjoitettuna. Kirjahyllyn päältä löytyy myös niin sanottu muistolaatikko, johon olen keräillyt kaikenlaista pientä vuosien varrelta.
Sieltä löytyy ala-asteen hammarharjoista leffalippuihin ja keikkoihin esineitä, joilla on erityinen arvo. Muistaminen.
Haluan muistaa mahdollisimman paljon, säilyttää jäljen jokaisesta ihanasta, uudesta ja ikimuistoisesta asiasta. Olen yrittänyt ottaa pieniä esineitä mukaan matkan varrelta, laatikostani ei löydy hikistä pesisleirin ranneketta sen takia, että se on niin mielettömän upea! Vaan ihan sen vuoksi, etten unohtaisi sitä leiriä koskaan.
Päädyin kuitenkin lopulta tällaiseen pieneen ajatukseen:
Kaikista tärkeimpiä muistoja en mitenkään saa sullottua laatikkoon tai kuvattua päiväkirjojen sivuille. Ne kuitenkin säilyvät minulla, haluaisin romanttisesti sanoa sydänmessä, mutta kyllä ne taitaa tuolla muistini koloissa kuitenkin lymyillä.
Kaikki ihanat ihmiset, hauskat hetket, seikkailut, tunteet, halit ja kaikki arvokkaimmat muistot. Myös ne hetket jolloin on pudonnu ja sattunu, menny sisältä jotain rikki, enkä nyt tarkoita murtumia, vaikka yksi sellainenkin on matkalle sattunut.
Kuitenkin kaikista tarkeimmat muistot löytyy silloin, kun on tuntenut jotain todella paljon. Onnelliset ja parhaimmat hetken ystävien kanssa, nolot kommellukset jolloin posket punoittaa ja sydän hakkaa, romanttiset hetket, ensimmäiset tunteiden tunnustukset, menetyksen itku ja suru.
Näitä hetkiä löytyy myös päiväkirjan sivuilta, kun luen niitä, en siltikään pysty tuntemaan sitä samaa tunnetta, se vain on siinä hetkessä.

Jospa minä siirtyisin tästä oudosta tunne/muisto/hetki söpötyksestäni vähän kevyempiin ja mielenkiintoisempiin juttuihin.

Maanantaina koin seikkailun. Hetken mielijohteesta, erään tapahtuman seurauksena, soitin työ paikalleni spontaanisti ja kerroin, että minulla oli huono-olo. Vasta silloin kun olin selvittänyt ajatukseni ja pystyin harkitsemaan ja rauhoittumaan, tajusin olevani ääliö. Olisin ihan hyvin voinut mennä töihin. Olin kuitenkin luvannut Makelle vieväni hänet kaupunkiin samalla kun menen töihin, joten ajoin hänen luokseen selitin sekavan tilanteen ja Makke sai minut lähtemään kaupunkiin, onneksi.
Haimme Kiinalaista ruokaa ja nautimme siitä puistossa ankkojen vierellä. Makke tarjos, tai no minä oikeestaan söin vaan, noh kuitenkin oli hyvää.
Sen jälkeen lähdimme eräälel alueelle mikä oli suljettu ja jossa oli kylttejä kuten sortumisvaara, asiattomilta pääsy kielletty ja muuta sellaista, mutta siellä oli niin kaunista ja paikka oli täynnä upeita graffitteja, joten livahdimme sisälle. Olisimme kyllä lähteneet heti jos joku olisi tullut käskemään.

there's nowhere I'd rather be

Cause there's nothing like seeing each other again
No matter what the distance between
And the stories that we tell will make you smile
Oh it really lifts my heart

So tell 'em all I'm on my way
New friends and new places to see
And to sleep under the stars who could ask for more
With the moon keeping watch over me

- Phil Collins

Heijssan, tänään 26.6 2011 pari rakkainta ystävääni pääsi ripiltä, ja blogi pyörähti käyntiin. Sen kummemmitta puheitta voisin siirtyä tähän, herkkujen ja vähäisten yö unien täyttämään päivään.
Aamulla Jensku polki meille uutterasti vesisateessa ja riensimme klo 10 alkavaan kirkkoon viimeisillä minuuteilla. Onneksi sisällä oli sentään lämmin, ulkona kun oli sellainen koiran ilma, että sama, kun olisi seissyt siuhkussa, vesi vain oli kylmympää.
Siellä penkillä nökötimme reippaasti noin pari tuntia rapistellen ruusujamme ja räpsien kuvia, kuuntelin jopa saarnan, joka yleensä luiskahtaa minulta vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Kun pääsimme vihdoin ulkosalle, ilma oli jo vähän kauniimpi ja meidän ei onneksi tarvinnut kastua sateessa. Jenskun kanssa riensimme kukittamaan pikkuiset ja antamaan halit.

Tinsku

Pake

Emppa




Jensku


Seuraavaksi kohteena oli Paken juhlat, jotka alkoivat kolmelta joten Jenskun kanssa suuntasimme meille ja katsoimme Emily Rosen riivaajan joka löytyi boksiltamme. Siinä ne parituntia sitten menikin adreanaliini verissä ja hiuksia laittaessa, kun Jultsukka jo saapui meille ja lähdettiin matkaan. Aurinkokin alkoi paistaa ja yhtäkkiä ulkona olikin todella lämmin.

Jultsukka


Matkasta puuttui vielä Matte jota ei millään saanut kiinni, ja vartin yli 3 neiti sitten heräsi Jultsukan soittoon ja aikoi tulla myöhemmin.

Saavuttuamme Pakelle meitä odotti suuri määrä toistaan parempia herkkuja ja pikkuisia koiranpentuja. Harmi, vain etten uskaltanu ottaa niitä syliin, kun pelkäsin, että ne pissaa päälle.






Kaiken kaikkiaan viihdyimme juhlissa sen n. viitisen tuntia ja kivvaa oli!
Tuo vasemmanpuolimmainen pölökky olen minä



Makke


And our another princess



Perhepotretti (Makke vain on kameran takana)


Kaiken kaikkiaan päivä oli ihana. Tähän loppuun voisin vielä hieman esitellä itseäni, vaikka eipä tämmöisellä taaplaajalla ole kovin suuria esittelyn aiheita.
Täytän Joulukuussa 17 ja käyn lukiota, rakastan ruokaa ja tärkeitä ihmisiä ympärilläni, kesää ja uimista. Ahmin kirjoja ja elokuvia, ja olen ihan perusjannu. Haluan nähdä maailmaa ja löytää uusia asioita. Noh, tätä blogia seuratessa varmaan tutustuu, moikka vain !



♥llä Kristiina

ps. Minulla on mekko, se on vain olkaimeton, en ole alasti♥